VILLEN MAINIO RATSU.


Tahtoi pollen itsellensä,
Ville veitikka, vekara,
ponin pienen vierellensä,
aivan ratsuksi rajuksi.

Ville pohti mistä saisi,
ponin ratsuksi sopivan,
jolla voisi ratsastella,
leikki mielellä pihalla.

Oli suuri koira siinä,
Ville selkään sen kapusi,
nytpä ratsu oivallinen,
aivan Villelle varattu.