vaekkei se aena niin naoratakkaa. Vuan jostaki seon se hupisa vetastava. Tietenniihän seon rietasta ja syntistäki tällä ijällä piästee ajatuksijjaan karkaamaan mukaviin asijoehin. Se voe koetuva loppupelleissä meleko rasitukseksi?

Virttähän sitä pitäsi hyrrytellä ja laettaa sanomaa tuonne piliven piälle, vaen paskaako tuota pingottaa. Mänköön omalla paenollaan, miten männee.

Lukija pitäsi tietennii vaen raamattuva ja siitäki mahollisimman vanahakantasta paenosta. Siinä se kivasti aeka kulluu kun ottoo niistä harakanvarpaan jälistä tolokkuva. Tärkijäähän seos lukija, en sillä sitä sano.

Varmaanni se raamatun lukeminen on niin suivasaa hommaa, että taetas jiähä alakulehille? Pitäs kokkeilla.

Tällä muallisellapuolella tavaelin tuon palijo palakitun PUHISTUKSEN. Siinä totteotuu vanaha sanonta: Joka kerran keksitään... Ei se minusta mikkää niin erähinen lukukirijana ollu. Taeteellisista arvoesta en taluakkaan, joten siitä sano mittään.

Liekkö suosijon syynä kun kommarit näöttää olleen, kirijan mukkaan, tosi hirvijöetä.

Mielikuvitus romskuhan tuo on. Eri kaohutarinoeta yhistelty ja sitte paesuteltu . Vuan tosielämässä ei varmaan kaekki kirijan tarinat eivät oo mahollisia, semmosessa muassa kun naapuri on ollu!

Hyvä kirija se on, sen sitä sillä sano. 7,pinnaa minulta. -O-