tuassii etteenpäen. Joskus meleko votakalla, joskus vaen mateluvaohilla. Vuan vielä kiivaammin ajanratas viuhkasee, päivistä kertyy kuukausija ja kuukauvvet kassaotuu vuosiksi.

Vaen niihän kae se pittääki. Mitäpä noeta jarruttaa. Tosin taetaa ne jarrut olla heikkotehoset - olemattomat.

Kirijotusintova on vaen riittäny. Terho Granlund, hän on runsaasti antanut sävelet runoilleni, pyysi runoja eläimistä. Niitä olen nyt värkännyt. Laitan niitä aikanaan tännekin näytille. Toistakymmentä olen jo sorvannut ja lisää tullenee.

Syksynrunot ovat haussa yhä valtaosassa aiheena. Vuosien varrella tallennetut syystunnot alkaa olla kattelussa, noissa tallennetuissa. Jos sattuu sopiva fiilis niin toki pitää uusia näkökulmia etsiä.

Luontohan on ehtymätön aiheenantaja, osaisi vain nähdä kaikki vivahteet. No, parhaansa yrittää, onnistuen joskus paremmin ja joskus kehnommin. Eikähän kaikkien makukaan ole samanmoinen. Näillä mennään kuin on mahdollisuus!

Toivottavasti sivuni antavat sen verran, että palaat uudelleen, etsimään jotakin. Tarjontaa ainakin alkaa olla melkolailla. -O-