ATOMIJA

 VAIMO: ( Laittaa kahvivehkeitä poytään)
  - Jo se pittää olla maalima mallillaa. Aevan tässä pelottaa kun ne niitä atomimiiluja joka paekkaan rustaa. Ei koo hirvijää?
  Mies. (Tietävänä)
  - Sepä on akkaen aevoella turhaa panneotuva tuommosiin tietuva vaativiin asioihin. Mitä ne tajuvaa tekniikasta!
  VAIMO:
  - No niin! Sieltä se tietoarkku aokesi. Tohikko vastata jos esitän muutaman kysymyksen ytinvoemasta. Taetaa olla tievot meleko vähäset.
   MIES:
  - Saahan tuota kysyvä. Sananvappaos on olemassa. Vaen minullaki on oekeus olla hilijaa.
   VAIMO:
  - Niin ku et tiijä hitustakkaa, miten sitä atomia tehhään. Minä lehestä luvin että atomi halakastaan ja se alakaa kuumenemmaan. Ja sitte sen sisukset sätteilee vuosituhansija.
   MIES.
  - Heh niinkö luvit. Ropakantalehestä? Minä tiijän sen systeemin tarkalleen, vaen en rupija lakrattelleen siitä sulle, kun sinnet mittää tajua.
  VAIMO:
  - Ei ollu ropakantalehti!. Rohofessori mies oli kirijottanu. Ei se kyllä sitä kertonu millä opilla ne sen atomin halakasee. Sen vaen kerto että siellon sisässä hirmusesti voemaa.
  MIES: (Pilikallisesti)
  - No, kirveellähän siellä kaekki joutavat piipertäjät niitä pilikkoo.
  VAIMO:
  - Tuota seon! Heti ruvetaan pilikkaamaan kun minä haluvan keskustella.Ihan tosissaan! Minusta on kamalaa jos semmonen halkasulaetos tuuvaan meijänkylälle. Minnen aenakaa sinne mene töehin.
  MIES:
  - Keitä se kahavi, eläkä törise joutavia. Puita tässä pittää lähtijä pilikkomaan. Jospa siinä samantien mennee muutama atomiki!