>                        VÄÄRÄ ARVIONTI:
>
>   Kuunnelkaa kun selitän nyt teille nettiväki.
> Asiat ei siten oo , kuin Ilemari näki
> Kun se runonrustaajia , poesa hätisteli,
> väettäen et niien vuoksi täällon vitikeli.
>
> Voe , voe sua Ilemari, nyt ajattele vähän.
> sillon sulla seviääpi , syytä seikkaan tähän.
> Katoppa kun kukkaan ei ennää rovosoi.
> sehän se raohan tähän kyllään toi.
>
> Enkä minä aenakaa,  sellaesta tajua.
> Kun arvostellaan , vaekei asiaan oo hajua.
> Vastakkainasettelu aina riitatilan tuo.
> Jos ei toista arvosta, se katkeruutta luo
>
> Jos asiota tuollalailla , alkaa hoitamaan,
> niin silloin eivat asiat rullaa ollenkaan.
> Vain neuvotellen yhdessä , asiat suttaantuu.
> Ja vastapuolen kantakin , siinä kirkastuu.
>
> On siinä neronleimaus syytellä toesia,
> minusta on tuollainen meleko roisia
> Nyt itekukin koetetaan juttua punua
> monenlaista tekstia, proosaa ja runua.