UNEEN LASTANI LÄHETÄN.

Uneen lastani lähetän,
saatan aarteen ainokaisen,
kultakutrini kuletan,
sinne missä leijailevat,
keijut kauneimmat, keveät,
sinipiiat pitsihelmat.

Sadun sievässä sinessä,
utupilven pehmeydessä.
Uneen saattelen somani,
hyräilyllä hyrryttelen,
unen vaunuihin vakautan,
pehmoisille pieluksille,
piiloon pimeyden peloilta,
suojaan surujen sumalta.

Vartu vahvaksi omani
kestäväksi koitoksihin,
näillä pitkillä pihoilla
kamalilla kartanoilla.
Että jaksaisit paremmin,
elämisen taisteluissa.