LORVIN HEINO MATKUSTAA

Lorvin Heino matkalla ollessaan
junanvaonussa kohtaa tutun,
sen naapurin emännänlohonakkeen
kanssa alakaapi kohta jutun:
-Mitempä ne teillä nykyvään
kylyvötyöt oekein onnistuvat
onko isäntä muistanu hommaella,
kaekki parakraahvit ja luvat?

Kattoo emäntä silimin tihiruisin
sieltä läskipoemujen takkaa
sitten ymmärtävästi hymmyilee
suuhusa ensin suklaata pakkaa
kohta sannoo äänellä kimiällä:
-Eihän Kallesta oo kylyvöhommaan
eilen sattui selekäsä loukkaamaan
päätyi lääkäri saeraoslommaan.

Heino miettii kotvan ja laosahtaa:
-Se on julumaa kun selekä on kippee
se kun Kalle on kylyvöhommissaan
aena kiireinen mies ja niin rippee.
Mutta kuuleppa Liena mä aattelin
minä voesin avittaan tulla.
Jos siemen maahan nyt heitetään
voesi syksyllä satua tulla.

Liena Kattoopi Heinua julumasti,
melekeen silimät se päästä puttoo,
Sitte kääntää pääsä ja sylykäsee
vieroksuupi Heinoo kuin ruttoo.
Sitte aoki viimmeinki suusa saa
tinttaa poskelle kämmenellä:
-Saat uskua senki hampuusi
minun peltua ei hämmennellä.