- Ei, en kai. Jotenkin ilkeä olo vain. lievätkö omantunnon tuskia. Olin aika tyly Karille.
- Hetkinen, Mari, ehkä sinulla oli siihen hyvä syy. Mutta jutellaan
lisää kohta, kun käyn ensin pesulla.

Paavon ollessa suihkussa Marin kännykkä saattoi ilmoille pätkän
Kasakkapartiota, joka juuri sillä hetkellä tuntui irvokkaalta. Mari
kiirehti vastaamaan puheluun.
- Lily täällä, hello! Oh dear, minulla olla kiire ilta. Anteeksi, etten
poikennut sisälle, aloitti serkku lupaavan vuodatuksensa. Mari muisti
oitis, miten Lily oli jättänyt hänet kyydistään kadunkulmaan kuin
postisäkin ja huristanut tiehensä.
- Oi, eihän se...Mari aloitti, mutta ei sen pidemmälle ennättänyt, kun
Lily jatkoi luurin täydeltä:
- Huomasit varmaan, minä olla aivan shokki siellä aitassa. Puhua
hulluja. En minä aivan hullu. Tietenkin minä surra. Kari ihana mies.
Niin ihana mies.
- Kieltämättä ihmettelin, kuinka jo aloit... yritti Mari uudestaan väliin,
mutta Lilyn puhe jatkui kuin ei olisi vastausta edes kuullut:
- Minä tehdä järjestely. Minä ei voi jatkaa, Lilyn ääni muuttui epäselväksi. Ensin Mari luuli, että Lilylle tuli jotain, mutta sitten hän tajusikin sen johtuvan puhelimesta. Akku oli tyhjentymässä. Mari
koetti huudella puhelimeen anteeksipyyntöjä ja mainitsi akusta, mutta
ilmeisesti Lily ei kuullut enää häntä. Vilkaisu näyttöruutuun vahvisti asian, se oli pimeä.