- Yksitotinen kaverihan se Kari oli. Olihan sitä meidänkin kesken pikku kärhämää kesällä. Mutta en minä Karia päiviltä päästänyt. Kuljut ovat rehtiä tekijämies tyyppejä. Tekevät minkä lupaavat. Tuolla Amerikan neidin työmaalla oli kai ollut suurempikin kärhämä. Miehet siellä naureskeli kahdella, työmaan kehnoimmalla apumiehellä. Olivat kai yrittäneet neitiä jotain kiristystä.

- Missäs se neiti oleskelee?

- Tuolla aitassa. Morsiameni vei hänet lepäämään. Onhan neiti Karin morsian. Joko tämä minun kohdalta on selvä. Syyllinen en ainakaan ole.

- Jokainen on epäilty niin kauan kuin syyllinen löytyy.

- Olipa aikamoinen päivä, huoahti Mari illalla Paavolle. Paavo kiskoi
sukkia jaloistaan sängyn laidalla istuen.
Mari istui keskellä sänkyä juuri suihkusta tulleena, pyyhkeeseen
kietoutuneena.
- Niinpä! Taas nähtiin, kuinka vähän aamulla aavistaa päivän
tapahtumista. Sen syvällisemmin asiaa pohtimatta sanoisin, että aika
paskamainen koko juttu.
- Käväise nyt siellä suihkussa ja tule sitten tänne minun viereeni. On
jotenkin kummallinen olo.
- Et kai voi huonosti?