- Älä nyt huolta kanna asioista... Ne järjestyy omalla painollaan. Lepäät nyt hiukan niin lähdetään sitten hotelliin. Kunhan jaksat ajaa. Paavo ei varmaan aivan heti jouda mukaan.

Lily makasi selällään hetkisen, sängyn päällä. Hän ojenteli raajojaan. Silmät hänellä olivat kiinni. Äkkiä hän pomppasi istumaan sängyn laidalle.

- Lily ei olla luotu murehtimaan. Minä etsiä uusi mies. Nuori ja komea pitää olla. Minä ei surra, enkä murehtia. Se tehdä ryppy, Lilyn hieno hipiä.

Mari ei voinut muuta kuin hymähtää. Naurusuin hän sanoi;

- Kyllä sinä olet Lily aikamoinen! Kihlattu vasta heittänyt henkensä niin morsio jo uutta etsimässä.

- Sepä olla pakko! Jos alkaa suremaan vuosikausi. Minä olla rupsahtanut kuin rusina. Ei voida semmoinen naama saada se ihastus!

- No jos vaikka jarrutat siihen asti kun Kari on haudassa.

- Ooh, minä tehdä komea hautajainen. Kari saada riemusaatto taivaaseen.

Poliisit tutkivat tarkoin nosturin koria. Ottivat jopa sormenjälkiä. Tutkivat kaikkea mahdollisia paikkoja. Kenkien kuvioiden jälkiä hiekassa. Viimein poliisit sai työnsä valmiiksi.

- Kyllä se nyt niin on, että rikos tässä on kysymyksessä, poliiseista nuorempi sanoi.

- Salpa on sahattu lähes poikki. Ei tarvinnut kummoista tönäisyä kun portti aukeni. Tietääkö isäntä oliko Kuljun Karilla vihamiehiä tai riitoja kenenkään kanssa.