Kävellessään hän tarkkaili syksyn värjäämiä lehtiä, joita oli ilmestynyt
viime päivinä luonnon väripalettiin.
Jo kaukaa Mari näki, että jotain oli tapahtunut.

Miehiä pudottautui tellingeiltä alemmas ja lopulta maahan.

Maahan päästessään he lähtivät kaikki juoksemaan samaan suuntaan. Kuului
pamahtelua, kuin pyssyn suusta, kun miehet heittelivät lankkuja
käsistään. Kaikki näyttivät juoksevan taaempana olevaa keskenräistä
rakennusta kohti.
Mari kiiruhti myös askeleitaan. Jotain oli tapahtunut. Vatsaakin
vihlaisi ilkeästi, mutta ei kuitenkaan kipeästi.
Työpukuisia miehiä seisoi rintamana tapahtumapaikan ääressä. Joku
näppäili kännykkään hätäkeskuksen numeron ja aloitti sekavan sanaryöpyn,
kunnes annetut ohjeet saivat hänet rauhoittumaan ja aloittamaan
selkeämmän selonteon.
Mari raivasi tiensä läpi tapahtumapaikan ytimeen. Kysyvään katseeseen
hän sai sanattoman eleen, jonka antoi lähellä seisova vanha mies
osoittaessaan kädellään ylhäällä olevaa nosturin koria, jonka vaijeri
kiikkui avuttomana vastauksena.