ISO HERRA (pilkillä.)

Iso Herra oli mielellä haikealla,
Kun aikaa piti viettää kotosalla.
Kotijärvi vaen muutaman askeleen päässä.
Mutta kuivunu se on, siksi ei jäässä.

Iso Herra pilkkimiehiä tietysti on.
Pilkkivapa on suuri, taipumaton.
Mieleen tullut on hänellä ajatus uus.
Siitä kuvastuu kaverin oveluus.

On naapurijärvelle matkaa hiukan.
Siellä jää kyllä antaa vastuksen tiukan.
Oli Heinolta kuullut hän seikan sen.
Että vaatii se reijjän kaeraoksen.

Iso Herra saapuu järvelle, pallille istuu.
Miettii mielessään sitä , mitenhän onnistuu.
Järven keskelle reiän hän kairailee.
Pilikin reikään työntää ja nykyttelee.

Iso Herra taetaa tarkasti taijot nuo,
luonto pilkkijälle parraan nautinnon suo
Rennosti ympäristyä silimäelee,
mielenkiinnolla seutua katselee.

Tuolla kauniit kukkulat kohoaa.
Tuolla lähde kuumana pulppuaa.
Tuolla hiljainen ääretön erämaa.
Tuolla risukko runsaana rehottaa.

Mutta silloimpa pilkkijä jännittyy,
johan pilkkiin nappaa, siinä on syy.
Nyt on saalis jo pilkissä, tuntee sen,
väsyttää sitä täytynee pikkuisen.

Iso Herra on taetava kalamies,
kalastella hän tahtoopi otsa hies.
Mutta saalista ei hän kotia vie,
järvessä kalan paikka paras lie.

Kalapussit järveen hän tyhjentää,
aivan tyhjät pussit roikkumaan jää.
Pilkin pistää rennosti roikkumaan.
Huomenna sitä jälleen tarvitaan.