PIRJO PEUKALOINEN

Pieni Pirjo Peukaloinen,
tyttö peukalon pituinen.
Meni laulain tietä myöten,
pussi pienoinen selässä.

Mitäpä lie pussukassa?

Paljon riemuja repussa,
naurua ja kepposia,
laululeikkejä vähäsen,
kujeiluja kassillinen.

Onko murheita mukana?

Eipä sielussa suruja,
murheita ei mielenpäällä.
Suru sairaaksi tekevi,
murhe mielen mustuttaapi.

Pieni Pirjo Peukaloinen,
vähän tiellä tanssahteli.
Riemu rinnassa ritisi,
ilo tuntui askelissa.

Tuli vastahan harakka,
keikisteli, kuikisteli.
Katsoi tyttöstä sivulta,
toiseltakin silmäeli.

Sanoi harmaja harakka:

-Jopa lienetkin mitätön,
liian pieni kulkemahan,
ootko kaukana kodista,
peukaloisien pihoilta!
Jospa selkääni kapuat,
sinut lennätän kotia?

Pieni Pirjo Peukaloinen
selkään linnun jo kapusi.
Yli metsäin siintävien,
poikki merten matka joutui.

Viimein saavuttiin perille,
peukaloisten maisemille,
siellä Pirjo saa parasta,
mesijuomaa herkullista.
Koti paikka on parahin
reissun päältä saapuessa.