olla nuo ajatukset vielä lomalla. Illalla sitä on mielessä kaekenmoesta mukavata jutskaa. Sitte kun aamulla asettuu sorvin ääreen niin ei saatana muista mittää. Ei niin mittää.

Mistähän sehhii johtuu. Ennen sillon puolivuosisattaa sitte sitä aamusella oli heti täyvessä iskussa. Tuntu että semmosta asijaa eijookkaa joka ei ratkasuvvaan saa. Ja sae kanssa. Mutta nyt. Saatana kun ajatus pyörii tyhyjän ympärillä, eikä minkäämoesta järijellista saa ulostettua. Ku ei etes höpätysosastolla tuu mittää. Toesinaa silta tarvii ku pikkusen hannaa kitraottaa.

Eikä tässä oo kirijotuspuolellakkaa tapahtunu kerrassa mittää. Kun se jummii niin se jummii. Väkisten sitä on tyhyjää alakaa värkkäämään. Sitte kun seon tulollaan niin sittei tarvii miettiä, tökkii vaen näppyjä ja jäläkijä syntyy.

Seon hassuva kun se vaehtelee tuo roosan ja runon välillä tuo rytmi. Tosin on kuten sannoen aekoja kun ei tuu mittää. Varsinkin aamut on pahoja. Tiijä sitte onko meikäläesen tuotannolla mittää sijjaa. No ainaki nuo immeiset näöttää niitä lainaavan. Muuta mittaria mulla ei olekaan kuin kirjastojen lainaustilastot. Jopa esikoinen Sisulla ja Sydämellä on melko paljon lainattu..

Olen katsellut muiden itseeniverrattavien "kynäilijöiden" tilastoja. Kyllä ne istuu tiukasti kirjaston hyllyissä.

Tämmösellä pakkoaiheella lähti tämä aamu käyntiin. Vaikijaa oli muutenkin. Kello oli 9 kun sai silmät auki. Se on harvinaista. Nyt ei kolotuskaan herättänyt. Eipä tarvii nyt silmät ristissä nuokkua tässä pallilla. Nyt sitten pyöräilemään. Sekin tuntuu nyt ihan vetävän puoleensa! -O-