Tämä vuosi. Vuan eissähän onnii uusi aevan korkkaamaton. Mille iliveellehän tuota sitte meinovvaa ruveta.

Oekijastaan siinä on vaen kaksi eri mahollisuutta. Jatkaa entissee malliin! Tae se toenen mahollisuus. Tehä täyvellinen elämänmuutos. Roskakoppaan vaen kaekki entinen. Kaekki tottumukset ja asenteet.

Vaen mitempä tuo mahtas onnistuva? Eppäelempä, että pahasti epä!  Se kun vanaha koera ei opi uusija temppuja. Tapoja vielä huonommin.  Ne tavat kun ovat vuoskymmenijä vakkiintunneet määrättyyn sapluunaan, niin vaekijapa niitä on kitkijä poekee ja istuttaa uusija tilalle. Eikähän sitä tiijä minkälaesija istukaeta saesikkaa?

Jos jotahi meinovaesi entrata niin tuo syöminen kae seon se tärkein. Saatana kun se tuo persous  iskee niin siinä hyvät neuvvot unohtuu. Suklaakonvehti laatikko mennee yhellä istumalla.  Tietenkää niitä istuntoja ei oo ku näen joulunseuvussa. Kun eijoo tarijontaa, eijoo kulutusta. Täötyy myöntää joskus pittää koluta hyllyjä josko jottae makijaa oesi johonki hyllyyn jäännä!

Muussaki syömisessä saesi pihistää. 100, lähestyy uhkaavasti, vaekkei mittää syö. Perkele seon tuo kone vielä niin tiivis että käöttää polttoaeneen tarkkaan. Joellaki seon sitte kone menny välijäksi. Vaekka lapijoe evästä laotasmäärin, niin ei posket pyöristy. Läpipaskoja.

Kyllä minä taijan jatkaa entisellä ruttiinilla. Konijakkija jos panis hiukan lissää ja vähentäsi ruvisleiää? Olisikkohan tuo viisas ajatus? -O-