taasehan tässä ollaan pukilla soopaa jaohamassa.  Maalimassa on kaekki hyvin . Tietysti pittää poeslukija semmoset asijat jokka on huonosti. Vaen sepä onnii kokonaan eri laolun aehe.

Näen pyhänä pittää koettaa olla positiivinen ja tulevaesuuteen luottavaenen, Myöskin, että muistaa pyhittää lepopäevän. Minnen kyllä tajuva! Helekutti joka päeväkö se pittää pyhittää, ku mulla on joka päevä lepopäevä.

No, sehän ei tietenkää suruvirsijä aeheota. on ja ellää porskuttaa pyhäkamppeet niskassa ja tietennii pientä virrenhyrinätä tullee päänaokosta.

Muutenkihan elämä on yhtä juhulan aaattova. Vielä eijoo se varsinaenen juhulahetki. Kopolla kourin tässä kuitenki vuotetaan sitä jouluk.6. Sitte ei taas maanruoho kasva eikä immeiset irstaele vaan nöyränä he ahtautuvat töllön äärelle paneutuven nauttimaan jokavuotisesta suurtapahtumasta, joka antaa virekkeitä ja uskuva tulevaesuuteen ja juhlamielellä ryyppäämme kupit kahvia, pullan kera.

Sittenhän sitä taas jaksaa taivältaa elämän mutkapolkuja. Kunnes taasen kesän puolivälissä voimme alka valmistua tähän sueuraavaan suureen spektaakkeliin ja nöyrin mielin voimme odottaa jälleen suurta täyttymystä. Kivaa se on kun immeisellä on mukavaa. Siihen luottaa myös: -O-