Helekutti päevä päevältä alakaa näöttää yhä ankijammalta. On yhä pimijämpää ja pohojosesta tuulla vornottaa. Eilen iltapäevällä rietausi ihan myrskyksi. Siinä kun oli vettä mukana niin oli ajottaen oekija koeranilima.

Ei puutu ennää kun että alakaa rätkijä räntää. Sillekkää ei maha mittää. Vitsit on kuitenki vähissä. Kylymyys tietää lissää kolotuksija vanahoessa luissa. Se on tätä.!

Talavirengastaki pitäsi laettaa kaaran tassuihin ja saesi kae sitä olla jottae piikkejä ommiinkin tassuihin. Seon meleko paoketta jos sattuu kaatumaan. Luut paokkuvat poekki ja kallot halakeilee. Siinäpä ei tarvii Kaari Utrijon tappopillereitä.

Toesekseen, pittää ottaa päevä kerrallaan, niin kauan kuin on ajantajua. Toivottavasti vielä pitkään. Tietenkää ei koskaan tiedä, ei edes nuori... Se on niin Luojassaan... -O-