- Kauheaa! Mä en meinaa tajuta tätä yhtään? nyyhkytti Mari, - Törmää tänne verissäpäin? mitä se tänne? Ja voi, jos se ei herää? kuolee?Ja mitä mäkin oon sille tehny ja sanonu!!!!
Mirja huomsi ystävänsä olevan aivan shokissa, hän taputteli rauhoittavasti Maria hartioihin ja lohdutti: -

- Hyvänen aika, älä nyt vain ala soimata itseäsi! Varmaan Sakke oli tulossa ehdottamaan sovintoa tai jotain? Kyllä Sakke huumoria ymmärtää, pikku viatonta pilaahan sinä olet heitellyt.
- Mutta jos se k-u-o-l-e-e? ?
- Eiköhän se nyt saa parhaan avun, mitä voi saada. Nopeastihan sinä sait apua tulemaan, et möhlinyt hälytyksen kanssa! Olen kuullut kaikenlaisia
kauhutarinoita, kuinka apua soittava on tyrinyt eikä apu ole tullut ajoissa. Ei me tässä muuta voida? Keitänpä meille teetä, että rauhoitutaan molemmat tästä asiasta.

Mirja nousee kokkaamaan ja katsoo välillä huolestuneesti ystäväänsä, joka edelleen istuu sängyn laidalla samassa asennossa, otsa miettivästi rypyssä.
- Se on aivan mukava mies? ja omalla tavallaan hirmu komeakin.
Kuvittele, sen vaimo on jättänyt? hei, pitäiskö sille ilmoittaa? ? Mutta enhän mä tiedä sen nimeäkään? aprikoi Mari.
- Ei. Kyllä ne sairaalasta ottaa siihen sen exään yhteyttä. Ei se sulle kuulu, sinä oot toiminu riittävästi, usko jo!