Kuru sipaisi Rättöä poskesta ja pudottautui baarituolilta. Niksautti silmää ja keinautti lannetta:
- No, herra komissaari! Alahan tulla. Turvallista on tytön vaeltaa komissaarin rinnalla. Kaupungin vaarat eivät peloita. Olipas tytöllä nyt tuuria.
- Het-khi k-hun si-hiemashen tä-tämhän poh-pohjaan, Rättö sanoi ja kaatoi puoli tuoppia yhdellä kulauksella. - Ka-kalhista ainetta passaa tuhlata.

Sitten hän liukui tuolilta, mutta oli kaatua. Kuru sai kuitenkin kädestä otteen.
- Hiljaa mäessä. Kyllä se tästä. Heippa sinulle. Kyllä me pärjätään, Kuru sanoi Pajulle, joka jäi yksin uunona istumaan tiskin ääreen.

---

Kesän valkea yö oli hempeän lämmin. Rättö terhakoitui liikkeelle päästyään. Kuru oli suurikokoinen ja voimakas nainen ja hän ohjaili Rättöä varmalla otteella osakettaan kohti.

Kuru oli keittänyt vahvaa kahvia. Rättö olikin selvästi virkeämpi. Hän yritti tavoitella Kurua kaksinkäsin haroen, mutta Kuru väisti käheästi nauraen. Se tietysti vaan kiihotti Rättöä. Tasapaino kuitenkin oli hakusessa, joten Kurun oli helppo pysyä etäällä.
- No, no, komisario! Jutellaanpas ensin. Sitten jotain muuta... Salaa hän napsautti sanelukoneen päälle ja kysyi Rätöltä:
- Mistä kolmesta murhasta te puhuitte kaverisi kanssa? Vai oliko se vain pelkkää läppää? Lehdissä en ole huomannut mitään sellaista.
- Si-siithä ei sais-hi puhua. Pom-ho va-varotteli vas-sha. Mutta Pas- hat... Shi-nulle shaa-saatan sa-hanoa, jos annat pil-huu. O-olet niin nät-hikin. Ja she on varm-haa että shi-nuun luotan varm-hasti.
- Kerro, kerro... Palkinto tulee olemaan sinulle ikimuistoinen. Voin sanoa, että et ole koskaan päässyt sellaisiin nautintoihin. Sinä olet tuollainen väkevä, leveäharteinen mies. Tuollaisesta olen aina uneksinut. Sinä kyllä erotut muista miehistä eduksesi, Kuru kehui.