Setka eteni tasasta vaohtija kohti kirkonkyllää,
Mies istu ratissa niin ku koko maaliman murheet oesi ollu hartijoellaan. Eokko oli ahtaotunu kopin peräossaan. Naama peruslukemilla, seorasi tarkasti ettei rattorin keola kaartanu liijan lähelle ravija.
- Minkä hiivatin takija sitä sompaa pittää veivata, suoralla tiellä. Tuolla ravin pohojassahan tässä kohta ollaa.
- Mitä sitä piti tukkeutua kyytiin, oesit pysyny pirtinpenkillä siellä ei ravin pohojalle sorru.
- Kyllä minä tiijän sinun reissut. Kalijaa vaen kittaamaan on mieli. Vaen seon nii että sitä kuravettä ei ny imetä. Ei ikinä kun minä oon matkassa.
Mies huomasi nykyaekasen tekniikan aetaavan hänen revviirin yhä pienemmäksi. Aenuva valopilikku oli ny kännykkä. Jospa sillä saes porista kavereijen kansa iliman kontrollia.

Sähkövempaenkaopassa oli unettavan hilijanen tunnelma. Kaoppijas hörppäeli kaekessa raohassa kahavijaan. Yhtää asiakasta ei ollu ilimaantunu häeritteen kaoppijaan aamutoemija.
- Päevää piti lähtijä sannoon, Mies meohahti, tutulle kaoppijaalle, unohtaen että Eokko oli mukana.
- Päevää, päevää! Vae on se Mieski siirtyny valavottuun päeväjärijestykseen. No, varmempaahan seon! Seon tämä nykyaeka niin rietasta ja kaekenlaeset houkutukset on eholla, täällä kirkonkylässä. Peräkylällähän sitä vissiinkää eijoo mittää tietoyhteiskunnan tuomaa seoraosilimiöetä.
- Tiijä ny valavonnasta. Houkuttelin tuon emannuksen mukkaan kun ajattelin ostaa jämmäöttää molemmille semmoset sähköset yhteyvven-pitovehkeet.Ja omat riettauksesa ne on jo Peräkylälläki.
- Tarkotatko kännykkää?
- Joo, semmosia porinavempaemija pitäs saaha kaksiki kipaletta. Ajattelin että pittää se olla muijallaki jos itelleenki ostaa. Alahan latjata vaehtoehtoja etteen, päästään kaopantekkoon.
Eokko oli seorannu hilijaa asijaen ejistymistä.
Nyt kun päästiin asijaan, Eokko otti pääroolin ostajana.
- Mittää hienouksija ei sitte tarvita. Semmoset vahavat ja varmat ylleispuhelimet. Mittää kameroeta tae tietokonneita ei tarvita, Eokko sannoe.
Kaoppijas alako esitellä lasikaapeissa olevia puhelin malleja. Mies vilikuili hintalappuja, jotka näötti semmosia lukuja, että aevan huippasi.
- Voe lempo! Taetaa tulla tyyriiksi. Eiköhän pakiteta koko touhusta. Näötästää sitteki kertyvän maksamista meleko rutosti.
- Tuo sei tiijä ikkää ehtojaan. Välliin soutaa ja välliin huopaa. Seon yhtä paekallaan polokemista tämä meijän touhu.
(jatkuu)