Kulki tyttö tietä pitkin,<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

koppa pienoinen kädessä.

 

Rallatteli huoletonna,

 

riemumielellä ilotsi.

 

Suden huomaa kuusen alla,

 

hukan harmaan metsikössä.

 

 

Kysyy hukka mielistellen:

 

-Mihin tyttönen menossa

 

Punahilkka, ystäväni?

 

 

-Mummon luo olen menossa,

 

hänelle vien lämpimäistä.

 

Mummo kuumeessa kovassa,

 

mökissänsä matkan päässä.

 

 

-Ikävät on uutisesi,

 

sano terveiset minulta!

 

 

Susi metsähän hävisi,

 

juoksi pienelle mökille.

 

Mummon nielaisi mahaansa,

 

meni piiloon peiton alle.

 

 

Punahilkka jo tulikin,

 

menee mummon sängyn luokse.

 

Katsoi pitkään ja kyseli:

 

-Miksi mummo on sinulla

 

korvat suuret, kummalliset,

 

viirusilmäsi kamalat,

 

nenäkin on toisenlainen?

 

 

-Tietystihän näin paremmin

 

sinua voin tarkastella,

 

kuulla terveiset tutuilta,

 

sekä haistaa tuomisesi.

 

 

-Mutta miksi on sinulla

 

torahampaat suurenlaiset?

 

Kieli pitkä ja leveä,

 

kuola suusta tippumassa?

 

 

Susi hyppäsi häjysti

 

Punahilkan suuhun nielas!

 

Meni vuoteeseen takasin,

 

uneen vaipui vatsa täynnä.

 

 

Ohi kulki metsästäjä,

 

havaitsi hukan tekoset.

 

Auki ratkoi kelmin vatsan,

 

viimehetkellä pelasti,

 

Punahilkan, vanhan mummon,

 

katkeralta kuolemalta.

 

 

Suden vatsahan kiviä

 

metsästäjä täyteen haali.

 

Naureskellen itseksensä

 

kiinni ompeli otuksen.

 

 

Jopahan susi heräsi,

 

jano suuri suuta poltti.

 

Kaivoon kurkoitti ketale,

 

kieltä koetti kostutella.

 

Veteen molskahti mokoma,

 

kivet raskaat kaivoon painoi.

 

Umpisukkeloon sukelsi,

 

häipyi muita kiusaamasta