EI PAISTANU KUU

Ei paestanut kuu eikä tähetkää

kun mä kotuvani lähin kerran

ei kukkaa jääny mua kaepaamaan

Vahti-koera kae jonkin verran.

-

Oli syksynen päevä harmaja niin

vasten naamaani rätki jo räntää

minun huuleni kertasi tarinaa

joella ei ollu päätä ei häntää.

-

Jollae keinoen raahausin kaopunkiin

mutta siellä ei mua kaevannu kukkaan

kulukukoera kae yhtä kojiton

väkisellä se tukkeosi mukkaan.

-

Nyt koeran kansa mä reissaelen

roskiksesta me saahaan ruokaa

jossae kolossa öetä vietetään

tätä elämää koeraki huokaa.