Nehän on alakanu puhua raohattomija tuolla elliitin puolella. Se alakaa olla vanahemmalla immeisellä pijan kiirus piilopaekkojen kattelussa. Nämä piipertäjät kulukee myrkkyruisun tanassa huuteleassa; -Kaveri hei! Sun, parasta ennen, päivä meni jo! Tässäpä olis ratkasu onkelmaan. Siitä vaen paijan helemaa ylemmä niin pannaan myrkkypiikki perseeseen. Lopetat rasittamasta yhteiskuntaa.

Seoli leikintekua kun Nalle uhkasi viijä äänioekeuven - aenaki puolet - vanahalta porukalta. Nyt nämä Piipertäjät - nämä myrkynviherijät aekoo viija vanahalta sen aonoanssa - hengen. Siihenhän pittääpanna rumasti kampoehin. Ei pijä päästää kukkahattutätejä huutomatkan päähän. On se yhtä helevettijä kun jo sallitaesiin toesen tappaminen. Siinä vuojeosastot tyhyjenis laakista kun kaekki  sänkynpohjalla maanneet poltetaan saasteetomaksi enerkijaksi.

Eiköhän se luonto etteekin päenpijä huolta siitä milloin on aeka poestuva kuvijoesta. Nykyset konsit kivun lievitykseen lie hyvät. Eikös lääketieteen tarkotus ole edistää elämää, ei tuhota sitä= Tietysti se aluksi olisivarovaesta ja pienimuotosta, mutta kun tottuisivat ajatukseen niin piikki pyllyym jokaiselle joka ei tuota.
Olis hauvvankaevajilla duunii.  

***
Kolijaa on vaikka paistaa. Tuulensuunta muuttunu taas pohjoseen.Harvompa siltä suunnalta on helteitä tullu. Asteita on +8.1 , ei siis hiki virtaa. Palaajammm3!

-O-

Piipertäjät hihhuloivat eutanasiassa

pienen pillerin ne kaivaa lääkerasiasta

mehun sekaan vanhukselle pannaan kova troppi

jopa sairausmenoillekin saatiin heti stoppi.

***

Vihannekset heti kokee joukkoteurastuksen

murhaajat kun avaa niille kadotuksen uksen

omaiset on riemusssaan - nyt riesasta on päästy

sairasmaksut valtavat kun perinnöksi säästy.

***

Kaikki vanhukset kun saavat nuijjanukutksen

vihreille se antaa suuren vaalivaikutuksen

eipä enää vanhat arvoit rajoittele heitä

piipertäjälauma kiertää puhdistuksen teitä.

***

Terävänä piipertäjä myrkkyneulan pittää

ajatus niin mahtava - vihreessä päässä ittää.

- Jos et meitä kannata niin onhan Jumalauta!

Nyt ei mitkään Jumalat ei laki-kirja auta.

HULLU MAAILMA.

Niin vaikeaa täällä on taivaltaa,

kun pettymys vaanii kulkijaa.

Joka mutkassa tien,

jota kulkenut lien,

on petturit vainonneet matkaajaa.
 

Niin vaikea uskoa on ihmiseen,

jokaiseen saa pettyä uudelleen,

Vaikka vannoopi hän,

kasvoin ystävän,

pukee valheenkaapua itselleen.
 

Niin vaikea uskoa on maailmaan,

joka puolella raa´asti tapetaan.

Joka puolella oi,

sodan tuulet soi.

Eikö rauha voi koittaa milloinkaan?
 

Niin vaikea luottaa on itsenikään,

hallitsenko tunteitain ensinkään.

Mistä tiedän sen,

milloin ikuinen

rakkaus syttyykö sieluun sittenkään.
 

Niin vaikea luottaa on mihinkään,

ei varmaa oo mikään, tiedetään!

Kohta huomaan sen,

yhtä yksinäinen,

olen jälleen, kuin olin ennestään.

KETTU KETKULA!

Kettu Ketkula vaelsi

suuren metsän siimeksessä,

noissa mietteissä syvissä,

ovelissa aatoksissa.

-Kuinka saisikaan pupulta,

pitkät korvat vaihdettua,

joilla kuulisi hyvästi,

kaikki pienet ripsahdukset.

-

Kettu Ketkula rykäisi,

kohotteli rinnuksia,

häntää hieman lerputteli,

sekä silmiä siristi.

-Missäs piileksit pupunen,

ristiturpa kuurottelet,

tule tänne nyt vähäsen,

juttelemaan kuulumiset .-

-

Pupu säikähti pelosta

Ketkulan näin kutsuessa.

Päätä pensaaseen pujotti,

pitkät korvat piilotteli,

jäipä sittenkin esille,

pupun pieni tupsuhäntä.

Senhän Ketkula havaitsi,

silmillänsä huomioitsi.

-

Heti hännästä nykäisi,

tukisteli tupsukasta,

veti piilosta pupusen,

pensaan alta nyyhkimästä.

Sanoi:-Kuulehan kaveri

ystäväni,kumppanini,

korvat vaihtaa mä haluan,

pitemmät ja kuulevammat.

-

Pupu parkaisi pelosta,

hyppi loikin aikamoisin,

jätti Ketkulan kamalan,

nuolemaan vain näppejänsä.

MURRE_KISSAN UNI.

.

Oli kerran Murre kissa,

aina kulki hurmoksissa.

Lännen puolelta kun tuuli

kesän saapuvan se luuli.

-

Murre saapui jostain siihen,

makoilemaan luokse riihen

lämpinästi päivä paistoi.

kesän tuoksut kissa haistoi.

-

Alkoin nukkuun seinustalle,

sehän tuntui mahtavalle.

Mutta kohta tuiskus lunta,

kesä kaunis, pelkkää unta.

-

Virkosikin kissa siihen,

lumituiskuun, luona riihen

Talven tuntu kaikkialla,

vilu suuri nukkujalla.

SINÄ!!!!

Sinun vihreisiin silmiisi kurkistan ,

sieltä rakkauden tuli loistaa.

Ne sieluni rauhattomaksi saa,

ja epäilyksiä poistaa.

Nuo silmät kun katsoo,

niin tunnen sen.

Olen löytänyt,

ystävän ikuisen.

-

Kun kultaista tukkaasi silitän,

tunnen aarre on käsissä mulla.

Sitä aarretta kukaan ryöväämään,

ei saisi multa koskaan tulla .

Tuota tukkaa kun silitän ,

niin tunnen sen.

Olen löytänyt,

ystävän ikuisen.

-

Sinun pehmeän kätesi käteeni saan,

sormet sormien lomaan pistän.

Sinun pieni käsi niin kaunis on,

siitä niin valtavasti pidän.

Käsi kädessä yhdessä

tunnemme sen.

Oomme löytäneet.

ystävyyden ikuisen.

　-

Kun suutasi somaa suutelen,

tunnen kummia värinöitä.

Niin mielelläni sun kanssasi,

vietäisin kuumia kesäöitä.

Sinun kuumat huulesi

polttavat mua.

Et koskaan voi mielestäin

unhoittua.

KAIKKEA HYVÄÄ.....!

Kesän leppeät tuulet tuoksukoot,

siellä missä rakkaani kulkee.

Siellä suojelusenkelit valvokoot,

missä rakkaani silmänsä sulkee.

Unesi olkoon mettä ja hunajaa,

sekä mansikanmakua makeaa.

-

Kesän lämpöinen sade kastelkoon,

nurmikoita joita rakkaani astuu.

On hänestä vain se ihanaa,

jos pikkuisen varpaat kastuu.

Kesän tuoksuja helppo on hengittää,

kun sade luontoa virkistää.

-

Kesän lämpöinen aurinko paistakoon,

aina rakkaani pihamaalle.

Siellä ruusut punaiset kukkikoot,

ja tuoksukoot huumaavalle.

Että rakkaani sulla ois hyvä olla,

ja mielesi täyttyisi hurmiolla.

-

Kesän koivut lehtiverhossaan ,

varjoa rakkaalleni suokaa.

Kun polttavan helteen kuumuutta,

hän niin väsyneenä huokaa.

Lepohetki varjossa koivupuun,

vaivuttaapi rakkaani haaveiluun.

-

Kesätuulet viestejä kantakoon,

missä rakkaani oletkin siellä.

Koivun lehvissä sanoman kuulla voit,

kun kuuntelet herkällä miellä.

Kaikkea hyvää toivotan sinulle vaan,

en pahoja päiviä ollenkaan.

taas pittää toevotella, kun en muuta voe!Monella maalima on vähintäänki harmaa jos ei peräti sysimusta. Aenaki noesta töllön kommenteista päätellen on sattunu aevan kaoheita, semmosta joka järisyttää kansakunnan vakkaotta ja hyvinvoentija. Kaekki ovat kun maasa myöneet ja katkerasti kaopassa hävinneitä. Tarkotan tietenki kun ei tullu etes himmeintä mitalia siinä lätkässä. Toeset oli parempija ja sehän kyrsii.

Neon pienijä asijoeta suurten rinnalla nuo pelijutut. Onko sillä välijä kuka voettaa tae hävijää? Vanaha kansahan on senki hoksannu kohilleen. Mies se on hävinnykki...! Vaekka tietysti on syytä eppäellä, että tuskin se naenen mieheksi muuttuu - hävittyyvään? Jos ny pikkunen kevennys sallitaan. Ylleesä noessa sananlaskuissa on aekalaella järki mukana.  Onko ne sitteki ennen olleet viisaampija immeiset mitä nykyvän? Nykyvään on kaekki jo monneen kertaan keksitty ja maalimalle kuulutettu. Ei mittää uutta aorinkon alla, mietti se muuvanki vanahaan tavaraan kyllästyny!

Tekniikkahan toki mennee etteenpäen. Konneet ovat kohta viisaampia kuin keksijänsä. Koneviisaus saattaaki johtaa loppujenlopuksi konneijen vallankummoukseen . Se oesikki meleko näppärää? Ihimiset saes pelata vaen pelejään kun robotit tuottaa uutta tietuva ja keksii immeiselle pillerin jolla se toemii iliman että ympäristö kärsii. Eipä paska haese eikä ikinä kuseta!  Ei mielikuvitus riitä kuvittelleen millasessa jamassa elämä pallolla on , sanotaan parintuhannen vuuen päästä? Vae onko enää muuta kun roptit tekkee duunijaan niin kauan kuin se toemii ja viisaammat ropotit sulattaa sen ja yekee siitä taas viisaamman yksilon. Missää ei oo raijaa.Ken ellää se näkkee!
***
Taas on kevät ottanu takapakkia. Mittari näyttää +7,5. Taitaa olla viisi astetta eilistä viileempää tähän aikaanTuulle tosin etelästä, mutta ei se auta. Arskakin paistelee selekijältä taevaalta, että eiköhän se siitä notkist

-O-

Soinin Timo turha äijä häärää asioissa

jossa omalehmä lienee paistettuna voissa

omaan napaan tuijottaen rikkoo sopimukset

hajalla on housunpolvet kohta kai myös ukset.

***

Maahanmuuttajathan Soini kaikki tahtoo häätää

uudet lait kielteiset Persupoppoo säätää

rajalta kun joka matu käännytettään sassiin

jos ei voima siihen riitä vedota voi Hassiin.'

***

Merja Kyllönen jo keksi konstin aivan uuden

joka autoilulle antaa hohdon, ihanuuden

käyttämättä turvavyö - nuija päähäs paukkuu

taikka joku navi sua panettelee - haukkuu-

***

Muistaneeko ministeri käyttää turvavytä

tokkopa vyö edes yltää - muistanut on syödä

kaikenlailla yritetään autoilijaa tappaa

saapa nähä miloinka ne autoilijan nappaa-

SÄITÄ

Viisaat itkee lämmintä säätä

tyhmemmät kynsivät kaljua päätä

kun eivät tiedä ketä nyt uskoo

taetaa ne herrat tuasennii fuskoo.
-

Nouseeko meret hukkuuko saaret

eikö ne pelastakaan sateenkaaret

sanovat kaari on merkkinä sen

että vedenpaisumus oli viimeinen.
-

Mutta kai tuotakin eppäellä soppii

maaliman raetilla jotakin oppii

mitään ei täällä milloinkaan varmaa

päivä välillä kirkas useinkin harmaa
-

Päivä kerrallaan kuluvat hukkaan

milloinka sitten ottavat mukkaan

sitä ei kannata pohtia kyllä

vaan pitää viimeseen, toivoa yllä.

MERELLÄ MYRSKYSELLÄ.

　

Kaohian synkkä myrskynen meri.

Korkijat aallot keinuttaa ,

pientä venettä.

Suuret aallot näöttävät,

nielasevan sen sissääsä.

-

Aena uuvestaan vene kuitenki,

kuin suuren käjen nostamana,

nousee aallon harijalle.

Keola kohti tyrskyjä,

valkamaan pyrkien.

-

Kuohupäeset aallot

heittelevät venettä.

Taetavasti ohojaten ,

venemies saa purtesa

raohaesaan satamaan.

Siellä eivät myrskyt,

ennää pelota.

　

KULTATUKKA KULLANNUPPU

Tule tänne pienoiseni,

olet enkeli minulle!

Äidin pieni kullannuppu,

isän aarteista parahin.

Säde päivän loistavaisin,

hymytyttöni suloisin.

-

Olet kalleinta minulle,

arvokkain oot aarteheni,

päivänpaisteeni, iloni,

lohtuttaja murheissani.

Olet onneni, huvini,

uni kaunein haaveissani.

-

Tuuditan sinut unehen,

laulan kauniin tuutulaulun,

untenmaille jo opastan,

kauneimpihin kartanoihin.

Höyhensaarille hyville,

uinumahan untuville.

-

Lapsi uinahda viaton,

kultatukka pienoiseni.

Tule luokseni takaisin,

uniretken päädyttyä.

Täällä kaivaten odotan,

kultatukka-kaunoistani.

KALLE KEHVELI-KAMELI

Kalle Kehveli käveli,

pattikoivin ketkutteli,

kuuman lentohiekan päällä,

ilman kenkiä kipitti.

-

Hiekka poltteli punaiset

Kallen varpaat karvattomat,

aivan paistuvat piloille,

nahka lähtee nappuloista.

-

Kalle Kehveli mutisi:

-Saappaat kyllä täytyy saada,

että kestäisi ketarat

erämaassa marssiessa.

-

Kalle Kehveli, kameli

kenkäkauppaan kurkisteli,

eipä mahtunut ovesta,

kyttyrästä kiinni juuttui.

-

Siitä kiukustui kameli,

kenkäkaupan rikki potki.

Kauppiasta jo peloitti,

kamelille kuiskutteli.

-

-Annan saappahat sinulle,

takakoipiin kummikengät,

etusorkkihin somemmat

nahkakengät kestävämmät.

-

Kalle Kehveli käveli,

kiiltävissä saappahissa.

Enää kuumenna ei hiekka

paistikkaiksi varpahia!

HYMY-POIKA

Olen poika niin iloinen,

hymypoika onnellinen,

ilo pulppuaa sisältä,

nauru kaulaa kutkuttaapi.

Murheet ei mua rasita,

surut synkät suututtele.

-

Tule seuraani sinäkin

tehdään pieni riemuretki

Hymylään heti hyvästi,

Naurumaahan matkustellen.

Aivan itsemme iloksi,

mukavaksi muisteloksi.

-

Turhaan oot sinä totinen,

naura kun on naurunaika.

Surra voit toki surusi

jos on murhe mielessäsi.

Mutta mielellä hyvällä

murheet näyttää pienemmiltä.

Riemumielellä menevi

elontaival leppoisasti.

***

Lätkäkuume valtava nyt riehuu joka paikassa

voitonmerkkejä jo nähdään kahvissa ja saikassa

oisko paras rauhottua - vielä ei oo tippunut

hyödyntää se kallis lippu - aika onko tullut nyt?

***

Jälleen ollaan Karjalaakin takisin ottamassa

lasketaan jo rahoja - kuinka riittää kassa,

luuleeko nuon höpelöt - Putin suoastuu siihen

saisi moiset hemmot viedä sinne taakse riihen.

***

Pelissä on hävitty niin seikka pitää sietää

tappiot on nieltävä sen jokainen kai tietää

jälkipeli typerää ja ehkä vaarallista?

meilla aivan tarpeeksi on täällä olemista.

***

Lie ollut yksi ajatus ja sekin pääsi karkuun

typerimmät joukosta ne heti rupes parkuun

kauhee kasa euroja tarvitaan aivan muuhun

jos tässä alkaa vouhottaa - joutuupi pedon suuhun.

　

KARHUNKAATAJA

Oli metsämies matala,

saalistaja tunnollinen,

erän kulkija etevä,

sydänmailla kuljeksija,

karhunkaataja peloton,

kylänkuulu sutten surma..

-

Lähti aamulla metälle,

samoilemaan korpimaita,

salomaita ja nevoja,

mielessänsä saalis suuri,

karhu suuri ja komea,

komea ja kunnollinen,

saatava ois saalihiksi.

-

Johan saapuikin salolle,

takametsäin maisemihin,

sinne kauaksi kylältä,

eksyttäviin korpimaihin,

vanhan kontion sioille,

karhun suuren seutuville.

-

Karhu pystyhyn hypähti,

katsoi kaukaa kankahalta,

sieltä mäntyjen lomasta

suurten kuusten oksain alta,

siellä suojasta sulossa

katajien katvehesta.

-

Miettii kontio ovela,

karhuvaari vanhanlainen

korven mahtava kuningas,

valtias tuo vaaramaiden,

erämetsien eläjä,

kauhu suurten selkosien

-

Tuolla oottavi jyrinä,

paukkurauta tuskallinen,

miehen kärttyisän käessä

selässä verenhimoisen,

tositappajan totisen ,

inhottavan turmantuojan.

　

TAIKAMETSÄSSÄ.

Tietää lapsonen jokainen,

ainakin sen aavistavi,

että matkojen takana

Sinivuorten tuollapuolen,

löytyy paikka niin ihana,

taikametsä kummallinen,

satumaailma salainen,

tarinoitten aarreaitta.

-

Siellä metsässä asuvat

satuhahmot tuttavimmat,

mennikäiset ja mukavat

peikkoveljet pitkähännät,

siellä luolien perällä

pimeässä päivät pitkät.

Yöllä metsähän tulevat,

peikkotanssiin innostuvat.

-

Siellä noitia monia,

kääpiöitä, prinsessoita,

sinipiikaset soreat,

haltia ja tonttuvaarit,

kaikki tuttuja saduista,

tarinoissa kohdattuja.

-

Taikametsään taas menemme,

seurailemaan seikkailuja.

Siellä viivymme vähäsen,

Nukku-Matin löytääksemme!

Höyhensaarille hyville

matkaa teemme joutuisasti.

Unensaaressa näemme

Taikametsän kaikki kummat.

HEIKIN MOPO.

Mopo kiisi tietä myöten

renkaat kuumana savusi,

pakoputki paukahteli,

likasuojatkin rämisi,

takapyörä mutkitellen

ketju löysänä rutisi.

-

Valot aivan vinksinvonksin,

ovat vaihteetkin sekaisin.

Heikki-pojan koitellessa

maastorallia rajua.

Oli tiessä suuri kuoppa,

kolo kauhea, katala.-

-

Uppos rattaat liejukkohon,

pyörät monttuhun mojahti.

Heikki lensi linnunlailla

ojaan suurehen sukelsi.

Kastui Heikin haalaritkin,

meni saappahat risaksi.

-

Mopo aivan on hajalla

osat kaikki ympäriinsä.

Heikki huolissaan kovasti

miten saisi korjattua

pappa-Tunturin hyväksi,

mopopyörän ennallensa?

Iskän ainoan ajokin,

kulkuneuvon kunnollisen.

-

Heikki taivaltaa kotia,

mopon rengas kainalossa.

Täytyy vastata tekonsa,

miettii Heikki huojentuen,

isän ankaran edessä,

Piiska sattuu selkäpiihin,

kasvattavi muistamahan:

Pitää miettiä aluksi

tekojansa tuumaella!

HERKKO-HIIRI

Herkko-Hiiri iltasella

lähti kauaksi kolosta,

kuljeskeli sohvan alla,

kaapin luota kurkisteli.

Onkohan kisu kotona

hiiriparkaa vaanimassa?

-

Johan viiksissä värähti,

tuntui tuoksu sieraimissa.

Kolli-Kotkula makasi,

uunin luona patjallansa,

silmää hiukkasen raotti,

huuliansa nuoleskeli.

-

Herkko-Hiiripä tuhahti:

-Enpä huoli Kotkulasta,

kollikissasta rumasta.

Menen juustolautaselle

varpaisilla hipsutellen.

Otan juustoista parasta

perheelle saan herkkuhetket.

-

Herkko-Hiirelle hepuli

meinas tulla tuokiossa,

kissa päätänsä kohotti

ankarasti haukotteli.

Sitten viiksiä sipaisi,

käpälällä kunnosteli.

Kohta Kotkula rupesi

uinumaan taas patjallensa.

-

Kuorsaus pian komea

kuuluu kissan nukkuessa.

Herkko hipsuttaa varoen

suuntaa juustolautaselle,

ottaa juustosta palasen,

kantamuksen aikamoisen.

-

Herkko-Hiirellä tarinat

riittää aamuyöhön asti.

Herkko kertoo kun elämä

hiirenkin on vaarallista.