tuo elämä ja ...SONERA! Tässon par päevää mennynnä ihan polusta kun nettiyhteyvvet on ollunna poekki. Perijantaena se siinä puolipäevän maessa räppäsi yhteyvvet poekki.  Vasta eilen illalla siinä seittemen hapenilla ruutu näötti muutaki kun errorija. Missä niillä lienee vika ollu.

Se täötyy myöntää että meleko koukussa tähän nettaeluun on. Varsinki tämä blogin kohta tuntu siltä kun päevän aterija oesi jääny jakamatta. No ehkäpä päevän paasto antaa etäsyyttä tae sitte ei. Luulen kumminki jonkun kaivanneen. Ei kai kukaan halua blogiini palata jos ei katsoakseen mitä äijä on aekaan saanut.

Alotin tuossa uuven runosarjan lapsille ja lapsenmieliselle. Runot kertoo possuveljeksistä HINKU ja VINKU. Tollaset nimet tuli jostaen mieleen. Passaavat hyvin riimiin.

Mietin mikä eläinpari olisi hauskin! Eholla oli karitsaa ja pupua, mutta kyllä possu on aina hellyttävin. Vaaleasnpunainen pullukka. Saa nyt sitten nähdä kuinka poikien homma jatkuu. Ainakin niin kauan kuin itsellä on mukavata.

***

Talavi parantaa juoksuvaan. - 21.9 näöttää mittari. Nousu suunta. Kun tulin tähän sorvin ääreen lukema oli 21.6.

Päevän tärkijä sanoma on tietenki että käö äänestämässä. Presitenttihän se meijän pitäsi saaha. Semmonen tolokku johon voesi luottaa sillonki jos vaekijat ajat  koettaa. Siinä ei sillon pärijää hymistelyllä eikä fraaseilla eikä pikkupojan eksyneellä ilmeellä. Maailma on kova pitää olla jämerä ja päätöksiinpystyvä presitentti. Saulissa sellainen on. Haavisto on liian pehmeä ja varmaankin helposti johtateltavissa Suomelle vahingollisiin sopimuksiin. Se ei hyvä?

Oli miten oli. Tärkeintä on äänestää. Vain äänestämällä tahtosi toteutuu tai sitten ei. Riippuu siitä että osssaat valita oikein ja se ei tojellakkaa oo vaekijaa. Valitse järjellä. Vihreitten linja johtaa, että kaikki toiminta lakkaa suojeluihin ja säästöihin.Työt loppuu joten loppuu myös hyvinvointi ja rahat. Vain tehty työ tuottaa, ei haaveilu paremmasta maailmasta.Loppujen lopuksi tämä maalima on juluma paekka. Pitää joskus olla itsekäskin ja vaatia se oma osuus siitä kakusta jonka itse hankkii työllään. Jokainen on oman onnensa seppä. Ei  ne puheet vaan teot!

-O-

YSTÄVÄLLE

Ystävälle onnea

ja halausta mukaan

ryöstää meiltä ystävyyttä

eipä voine kukaan

vuosia on kestänyt

ja vahvemmaksi muuttuu

kohdatessa aina näin

juttelemaan juuttuu.

Muistoja niin monia

ne onnenpisaroita

ystävyydenlämpöä

ei kylmätviimat voita

Onnea siis ystäväni

timantti oot mulle

jospa edes lasihelmi

saisin olla sulle.

HINKU JA VINKU 2.

Vinku peiton korviin vetää

huovan alta vingahtaa

avuksi ei tule ketään

Hinku esiin singahtaa

Huovan vetää Vinkun päältä

Vinku näyttää lystikkäältä.

Totisena laiskurille

Hinku harjan ojentaa

typerälle pinnarille

neuvojansa opettaa:

- Yhdessä kun työmme jaamme

hyvänolon siitä saamme!

Pakko viimein Vinkullakin

aika työhön tarttua

hyvämieli Hinkullakin

alkaa rintaan tarttua.

Yhdessä kun tehdään työtä

silloin onnikin on myötä.

Syksyn tullessa

kaikki muutoksen alla

Kelloaikakin.

***

Sydän sen sanoo

kuka on se oikea

Kutsuuko luokse?

***

Lumessa jäljet

muistona kulkijasta

sulaako muistot.

***

Pimeä päivä

synkentää ajatuksen

kirkkaus poissa.

***

Kaksinkamppailu yhä se kiihtyy vaan

6. RAKKAUTTA RINTEET RAIKUI

Muuttui soitto kanteleessa,

rytmit riemuksi repesi,

ilo täytti tyhjät illat

aamut ankeat katosi,

rakkautta rinteet raikui,

metsät lempeä lorusi,

kun on viimein mielitietty,

riemu rinnassa rajaton.

Paljon riitti rakkautta,

tunne hehkuva, heleä

poltti sieluissa syvällä

niinkuin kokko roihuava ,

taikka nuotio tulinen.

Seesteiseltä näytti taivas

päivät kauniina kajasti,

uskoi Väinö vahvemmasti,

onnen löytyneen lopulta.

Oli kaunis hellepouta,

päivä polttava porotti,

Väinö soitti riemuansa,

ilon ilmoille lähetti,

kuulutti näin kaikkialle,

oman tärkeän sanoman.

Sinisenä siinsi taivas,

kulta auringon kimalsi,

onnea on Impi täynnä,

mieli hempeän keveä,

tietää että syömmen alla

uusi alku jo orasti.

Kuului Väinön hieno soitto,

Impi metsähän vaelsi,

kuuli metsän kuiskehia,

tutki luontoa läheltä.

Tuolla juoksi muurahainen,

täällä kylmä kyy sihahti,

linnut lauloi, metsä tuoksui,

tuuli hellien hyväili.

Unohti jo nuori nainen,

ehtoon joutuvan eholle.

Katsoi Impi ympärille,

kurkki taivahan lakea,

pilvet synkät, tuskan tummat,

peitti auringon heleän,

kumu kuului kaukaisena,

oli ukkonen tulossa.

Tuulen henget, herhiläiset

nosti lietsonsa lehosta,

tohautteli torveansa,

vireen virkeän viritti,

taipui latvat jättikuusten,

ikihongatkin humisi,

ootti luonto vaienneena,

suurta vierasta kylähän.

Otti tuuli tuimemmasti,

oksan lennätti lepästä,

repi kuorta norjan koivun,

nyppi oksia katajan,

oli julma Luojan ilma,

myrsky kauhea tulossa.

Säikähti jo nuori nainen,

mistä suojansa hakisi,

eipä luolaa tiedossansa,

turvaa tuskansa sisällä.

Nyt jo halkoi taivaan kantta

tulipyrstöinen vasama,

suuren pauhun saattamana,

kohteeseensa jo satutti,

räiskähtäen lastut lensi,

ikihongasta holahti,

tulta otti tervasroso,

soihtuna metsässä palavi.

taas viikonvaehe. Tammikuu kohta kalapija muisto- Viikon päästä saahaan uusi maanisä ja "äiti" kö? kas siinäpä kysymysjoka pittää yllä jännitystä seuraavan viikon.

Talavenki sanovat ärreötyvän. Mittari näöttää Kempeleessä -16. Tuohon ku se mäkäsee vielä puolet lissää eholle ollaan taas tutussa tilanteessa. Ulos mennee niin se tuntuu nokanpäässä ja varpaessa. Vaen pirruvako tuota ulos työntyy. Tekkee niin ku Huovisen Hamsterit. Kääriytyy lämpimään huopaan ja naottii varastoja.

Niitä varastojahan on siunaantunu tuonne nahan alleki, että meleko koepiruuvilla kattelee melekopitkälle. Leivän kyrsäää naamariin ja kraanasta vettä päälle... Siinä se paeno hupenee ja luonne terästyy.

Ohan tietenki selevä, että puutostilojaki ilimaantuu. Niinku kahavi ja sokeri. Niitä ei kehtaa hamstrataennakkoon. Aena on mahollisuus että mennee tarijoukseen. Se ei naorata hörppijä kallista resitenttijä jo kaopassa pakettihinta pienempi.

Semmoseen vaekeuteen ei pijä ihtijään päästää. Siitä seoraokset saattaa olla arvaamattomat. Masennusta ja muuta jäläkitaotia. Kaeken sellasen välttää kun ei saata ihtijään kysseenalasiintilanteisiin.

-O-

HINKU ja VINKU 1.

Hinku ja Vinku possua kaksi

asuivat talossaan kaksistaan

Hinku muuuttui vilkkahaksi

tavatessaan tuttujaan

Vinku aikaansa vain vietti

maaten sohvalla ja mietti.

Hinku aina hommas hääräs

siivosi ja kapinoi

Vinkuakin työhön määräs

tämä raukeen katseen loi

Mukavaa on lepo varmaan

alla peitteen siniharmaan.

Hinkulla jo kiukku nousi

korvat huminoi ja soi

mustat pilvet päälle sousi

possunkin niin käydä voi.

Hinku Vinkua jo hakkaa

kipon vettä päälle nakkaa,

SYLINTÄYDELTÄ

Sylintäydeltä onnea

päivänkakkaroita

kimppu suuria ruusuja

sekä neilikoita

tietysti vielä karkkia

monenlaista hyvää

timanttienkimallusta

onnentunnetta syvää.

Niillä jaksat taivaltaaa

seuraavaan juhlaan asti

sitten otetaan uusiksi

ja juhlitaan aamuun asti.

Kanan paska -

aromija täönnä.

***

Tarpeet tasan -

ei vilu ei näläkä.

***

Hävettää helevetisti -

sano Paavot toesilleen.

***

Tarpeen tullessa vessaan.

***

Paavon puolueessa oisi kaikki yhtä mieltä

MATALALLA.

On turhia haaveet ,

turhaa tuulentuvat.

On turhia toiveet,

ne poissa haihtuvat.

Mitä jääkään jäljelle?

tyhjää vain.

Pettymystä kai liikaa

jo kokea sain.

Ei onnea mulla,

pelkkää tuskaa vain.

Tällä maisellamatkalla

kokea sain.

On suljettu minulta

onnenukset.

Vaanii minua vain,

huonot kokemukset.

En suosikki liene

onnetarten.

Ei menestys olekkaan

minua varten.

Pelkkää harmautta

matkallain kokea saan.

En riemua , iloa

murustakaan.

5. JÄNNITTYI JO JÄYKKÄ JOUSI

Lumottuna neito katsoi,

tuota soittajan komeutta,

vahvat kourat hellitteli

kieliä kanteleen hyväillen,

taikasoinnut kiehtovina,

Impin sielua tavoitti,

kyynel nousi silmihinsä,

varsi tunteista vapisi.

Sormet sousi kanteleella

jalka tahtia tapaili,

silmät leiskui liekehtien,

veri poskia punasi.

Soitti Väinö sorjimmalle,

ihanalle impyelle,

soitti kaipuunsa karuimman,

ikävänsä suunnattoman .

Viimein loppui kaunis soitto,

Väinö kättänsä ojensi,

hyväili jo neidon hiusta,

tukkaa kultaista kokeili!

Onko moinen, totta vainen,

vaiko kangastus korea

Väinön silmiin singautettu,

noussut houreena nevasta.

Tunsi koura silkkitukan,

silmä tarkasti sanovi,

kaunis on tuo neitokainen,

kylän tyttöjä parempi,

kuni kaunis keijukainen,

ilta usvainen kedolla.

Koitti rinnan kumpareita,

katsoi kaulan kauneutta,

huulet huulia hamusi,

kieli sattui kielen päälle,

nenä, toiselle tapasi.

Tunsi Väinö kyljissänsä,

poltteen kuumaksi tulevan,

jännittyi jo jäykkä jousi,

oli vankkana vasama,

nyt on tullut aika lemmen,

tunteen kuumana palavan.

Tuuli puhkui puistikossa,

vedet koskissa kohisi,

rakasteli nuori Väinö,

Impi vastasi ilolla,

varret notkeat halusi

kokea tuon ihmeellisen,

suuren tunteen tuiverruksen,

ihmeen kauneimman kokea.

Nousi vuoksi, laski luode,

yö jo synkkyyden sysäsi,

ensilemmen leiskunnassa,

nuoret kahden vain olivat,

eipä kenkään katsomassa.

Jopa lausui Väinö viimein,

sanoi sattuvan sanansa:

- Oi mun kaunis kultatukka,

armas Impeni, unelma,

tulethan mun vierelleni,

vaimoksi ja kumppaniksi,

elon kuohuihin kovihin,

arjen tuimiin taisteluihin.

Vahvat yhdessä olemme,

voimat riittää vaikeuksissa.

Impi päätään kallisteli,

katsoi Väinöä sulosti,

sanoi sitten kiusoitellen,

leikki mielellä sipisi:

- Eihän rikkautta minulla,

köyhän miehen tyttärellä,

muutenkin olen mitätön,

korven tyttö oppimaton.

- Nyt et turhia puhele,

itseäsi soimaele,

kovin mulle oot sopiva,

Väinölähän tarkoitettu.

monenlaesta! Välliin sattuu oekijaan kohtaan, vielä usijammin mennee pieleen, toesinaan ei sinnepäenkään. Että mitäkö minä ny tarkotan? No minäpä istahan perseelleni ja selevitän.

Kattokaapa kun se tämä pressanvaalin toenen kiekka alako eilen. Sehän on itestään selevää, että ryntäsin oetis Zeppeliiniin junkertaan arpalippuun vahavan numeron. Kuutosen! Se on kovvaa valuttaa tänäpäevänä. Jokkaenen arvaa mikä se toenen vaehtoehto on. Kettää ala panetelemaan enkä saattaan pahhaan huutoon, mutta sanon sen että pieleen oesi menny. Se kakkosrappu kun minuva ei viehätä.

Nythän ollaan valittemassa Suomilaevaan kapteenija. On siis menossa työhönottovalinta. Ensinhän nykyvään tarvitaan papereita. Noin korkijaan virkaan pittää olla monenlaesta paperija. Koulutus ja työtojistusta. Jo näijjen perusteella Pekka putuvaa kuin eno venneestä. Kysseenalaset pinnat raohan neuvvotteluista on kevyttä kammaa noen vaativaan virkaan. Jos ei miehellä oo sinniä kouluttautua, niin on kyseenalasta millanen ote on työelämässä. Myös elämänkokemus on vähintään 6-2 Saulin hyväksi.

No. Itte kuki näkkee asijat omalla tavallaan, mutta kyllä valintakritteeri pittää olla jokin muu kuin UHMA Viha ja KOSTO KATEUS. Ainakin sellainen henki löyhähtää netissä noijen Pekan kannattajien kommenteissa.

-O-

LUOMISVOEMAA

Kaverilla suuri lapijo

ja siinä pitkä varsi

ja luomistyöhön omijaan

haalari paateparsi

vaen meikän repaleista

palijaat pallit vilikkuu

jos luomishommiin alakas

tarvittassiin jo paekkatilikkuu.

Vae eipä mulloo muutenkaa

sitä suurta luomisvoemmaa

jos heittää täyvven lapijon

niin naapuri jo soemaa

ei tuohon tappaan

voija sentään

tehä kunnon työtä

tyylijä pittää korijata

niin onhan onni myötä.

Vaen paskat minä kehtaa tässä

käyvä urkkohommaan

mieluummin ajan käöttelen

nyt löhhöelyyn ja lommaan,

ny pittää tässä katastella

mille tässä alakaa

homma pitäs olla semmonen

jossa ei tarvii jalakaa.

KANALANTOUHUJA

Kanalassa Kukolla on

valta melkomoinen

turhaa siihen tyrkyllä on

Kukko aivan toinen.

Haaremiaan hallitsee se

ottein itsenäisin

Toiseksihan siinä

jääpi vaikkon itsepäisin.

Kanarouvat haluaa

Herran alamainen olla

matoja ne kuoputtelee

pihanurmikolla.

Kilpailijan kosintaan

ei rohkeus niillä yllä

No, silmäpeli kuitenkin

sallittu on kyllä.

Vaan eipä Herra suvaitse,

hyökkää vieraan kaulaan,

kilpailija hädissänsä

kukkokiekuu-laulaa.

Taistelu vain hetken kesti

vieras pakoon juoksi,

Herra itse laulun veti

kanarouvain vuoksi.

VISIJOETA

Haikuja sinne

tankoja tänne

siinäkö koko

elämänjänne

Tokkopa vainen

epäilen vähän

elämä ei vielä

loppune tähän.

Riimejä joukkoon

suoltaa voisi

ehkä se synkkyyteen

riemua toisi

Elämän pirtaa

liikuttaa pitää

näin ajatusta

uuttakin itää

Jumittuu miete

sammalen alle

jos ei huutele

maailmalle:

-Elossa ollaan

ei hätää mulla

luntakin saapi

porstuaan tulla

tai kesäsade

virkistää mielen

enempi panee

laulamaan kielen.

Hienosti paistaa

aurinko aivan

aurinkolasit

nenälle kaivan

sitten hankkiudun

aurinkopaikkaan

mukaani otan

oluen raikkaan

nauttia aion

kesästä tälleen

kun se on saapunut

luoksemme jälleen

Laulavat linnut

sulolla suulla

hienoa kevään

ääniä kuulla

kaikkialla soi

piiskutus nätti

sammakon kurki

kurkkuunsa mätti

Variskin lentää

peltojen yllä

kevät on

hienoa aikaa kyllä.

VÄINÖ NAISEHEN RAKASTUI

Siellä Väinölän ahoilla,

lakeuksilla laatuisilla,

viljavainion perällä,

suuren männyn katvehessa

Väinö kannelta kutitti

hellin sormin näppäeli,

vakipaikalla hyvällä,

sammaleisen kannon päällä.

Kaikki soitellen sujuikin,

musiikilta multa tuoksui.

Nousi heinä heilumatta,

rukiit kasvoi kylvämättä,

kaurat röyhylle rupesi,

vehnät versoi vetreästi

ohran siikaset sikisi,

isännän vain soitellessa,

pelin suoltaissa säveltä.

Olipa kevät heleä,

suven aika suurenmoinen,

Väinö harmikseen havaitsi,

tilallansa puutteen suuren:

-Vaikea on poikamiehen ,

saada siistit siivottua,

saunaan löylyt löydettyä,

aivan mahdoton makoilu,

ilman kyljen lämmikettä.

Eipä tohdi Väinö tuosta,

lähdä naimahan kylille,

outoja on naiset aivan,

neidot kauhistaa kovasti,

kuinka heitä hehkuttaisi,

kuinka noita houkuttaisi,

tuohon vierelle, varalle

vanhuus vuotten saapuessa.

Otti Väinö kanteleensa,

viisikielisen viritti,

soitti kauniimmin kuin ennen,

rakkautta sävel helisi,

tunne nousi kielten päälle

siitä korkeelle kohosi,

tarttui tuulen sormenpäihin,

pilviharsoihin hamusi,

kiisi soinnut sotkan lailla,

tuonne Karjalan kujille,

kierteli ja kaarratteli,

naiset varmimmin satutti.

Kaunis Impi karjalassa,

neito nuori ja sorea,

istui keinun vierustalla,

päätä koivuhun nojasi,

tukka hehkui kullan lailla,

povi kaarena kuvastui,

silmät hohti tähtösinä,

huulet hurmaten hymysi.

Kuuli Impi vienon soinnun,

sävel sielussa värisi,

sydän hakkas hurjemmasti,

jalat polkua tavoitti

joka johtaa joutuisasti,

luokse hempeän helinän,

joka ei oo maasta tästä

vaan on taivaissa taottu,

sieltä tänne lennätetty,

ilon tuojaksi jokaisen,

ikävyyden lääkkeheksi.

Impi kulki, metsät lauloi,

kauniisti kalliot kumisi.

Lähti Väinön kanteleesta,

yhä sievemmät sävelet,

ihastuen Impi astui,

tuli Väinölän aholle,

tuli luokse Väinön nuoren

aivan soittajan solalle.

Näki Väinö neidon nuoren,

jopa sielussa värähti,

silmät katsoi, soitto sousi

aivan uusille vesille.

Eipä ennen kuultu moista,

eikä myöhemmin osattu.

Paukkui taivas, kuohui kosket,

iski räiskyen salama,

rakastunut Väinö soitti,

Impille sielunsa sanoman.

immeisen lasta tämä maalimankehitys. Tarkotan näetä elektronisiavempaemija kuten kännykkätä ja tietokonetta. Vaekka ne oesi kunnossakin niin johan perkele joku hakkeri on panemassa kapuloeta rattaesiin. Taekka piuhat on solomussa tae joku muu riesa.

Kuinka monta harmajaa hivusta on kuontaloon ilimestyny kun sanoma ei mee perille, kun järijestelmät kaatuilee ja sanomija mennee johonki olemattomuuteen.

Se varsinki Kyrsäsee kun on tohtona kirijotellu pitkänki tarinan niin kun johonki sitä yrittää lähettää niin kaek häepyy. Tae sitte niin ku täällä vuotatuksessa , tallenus on niin runsasta, että yksi napinpaenallus, pistää 3.5 kertaan tärinan näkösälle. Niijen liikojen poisto taas vie aekaa ja evästä, tukka harmaantuu ja kaliju punastuu, kyrsiminen on huomattavaa luokkaa ja varmasti ilimenee myöhemmin ijän lyhenemisenä ja aevojen kalakkeutumisena puhumattakaa pahoesta haettavekutuksista, kuten ympäritövaekutuksista ja muista vastaavista.

Ei noo siis laenkaan liijoteltuva jos kyrsäsee. Siihen kun lissää uhkakuvan pressavaalissa niin ei voe pahemmin ihimetellä jos jalakoja polttelee. Sehan on selevä merkki, että kynttilä pallaa molemmista päestä. Lisäksi savu nousee korvista ja vituttaa. Mutta annetaan palaa.

**

Pakkasta K. 18,5. Saatana seki vaen kiristyy.

-O-