keskiviikko, 24. elokuu 2016

KUN SE PARASTA...

OSA.98.
 - No, ei kehata muistella menneitä, kuhan pijät muistissa, että sooloelu on sinun kohalla tuakse jiänyttä elämee, jos meinoot minun kansa kamppeet pistee yhteen.
 - Mitteepä tuostakaa vatuloe. Aekapa sen näöttee tulleeko meijän touhusta mittee. Tuo Matin perkele pilovaa hyvät senssit.
 - Se oekija mies ei anna muihen vaekuttee tekemissiisä. Vuan ny lähetään, että hippulat vinkassoo.
 - Missähän tällä lienöö semmonen hippula?
 - Höh, etkö tuota ou vielä hoksanna.
 ***
Kilikki ja Tikka lähtivät tien toisellapuolen tönöttävien mökkien asukkaita haastattelemaan. Eihän sitä tijjä jos Jaska on päässyt jonkun lesken suojiin. Tikalla palasi mieleen edellinen yö ja kokemansa.
 - Kuule Kilikki, sie suatkii hoetoo tuon juttupuolen, mie suaton töpeksii eilen. Jospa eivät muista. Tässä mökissä kuitennii assuu kamalan ruma akka, eikä se ukkokaa ou lastenkatottava.
 - Ka, suatampa mie jottae, vuan sinun pittee olla sitte jämeränä ettet ala naesille lemmestä huastommaan.
 - Minä oonnnii hilijanen poeka, varsinnii jos sattuu se gorilla tulemaan vastaan, siinä suattoo Kilikillähhii alakaa paekat tutisseen.
 - Suaphaa tuota koettoo. Sepä polliisi onnii melekeen suojaverkossa. Se piäsee pitkee kakkua syömeen jos polliisia meinovvaa hakata, Kilikki sanoi ja kolkutti ensimmäisen mökin ovelle.
 - Sen vietävveekö työ jatkuvasti ramppaatta meijän oventakana? Suatana kun muori tulj ripulille ja kuset män varkaen kun näk kahen polliisin oven tuakse tulevan.
- Anteeksi vuan, mutta tämäpä seon meijän työtä! Sitä kysellään mahtaako se Laakson Jaakko ollunna tiällä päen. Seon uamutunteina karanna ja on tiellä tietämättömällä.
 - Ei myö olla nähty- vielä sängyssä oltiin.
Muori huusi takaa. - Mänkää tuonne nuapurriin, sieltä se Jaska hak märkee ja mukavata ennen hulluksi tulloosakki.
 - Kaenonko tykönä? Tikka ei malttanut pitää suutaan kiinni.
 - No sen hyvän! Kah , eikö seo sama polliisi kun meinas väkisellä yöllä mutkeltoo minun huaraen välliin, muori nauro ja tuli lähemmäksi.
 - Taesimpa tuota käyvvä kolokuttamassa. Vuan vesperähän tuo taessii tulla. Oesi isäntä taenna pistee kampossiin.
 - Ja paskat, tuon taotta suap olla vaekka jatkuvasti vieras uros mun jalakovälissä. Ei se ennee muista mitä siellä mahtoo olla.
 - Sitä värnäkettä ei selevinpäen kaepoo, vuan kun saa ponupullon niin suattoo se tulla mieleen.
 - Äijähän meinovaa puhua kuin paraskii häntyri. Kyvenny ennää sattaan vuoteen, muori kirahti.
 - Harvatpa tuntuupi välit olevan. Vuan eikö Luaksoo ou tosijaan näkynnä?
 - Terve uskoo kerralla, mittee tuossa vatuloe turhaa. Mänkee sen levijäperseisen Kaenon luo niin suatta itehhii helepotusta. Siellä kyllä lohkivvaa. Kaekenmualiman mieliharmii sitä selevällä leivällä elätettään, muori julisti.
 - Mänkee vuan uuvestaan kötälleen. Myö jatkettaan seoraavan oven tuakse, Kilikki sanoi ja veti kättä lippaan.
 - Tarvihtooko sitä Luakson Jaskoo pelätä, onko se tullunna kuinka hulluksi, eukko varmisteli.
 - Kylläpä se kannattoo pittee lukko reikelissä. Eihän tuota ikkää mahtane tietee mitä huiman piähän päläkähtee.
 - Miksei se polliisi ota semmosija ryökäleitä kiini ja pistä kaltereihen tuakse? Pillun perässä vuan hypätään.
 - Sitä Jaskoopa tässä etitäänni. Ee se ite maha tulla eholle?
 - Hyppäspä tuo tämä toenen polliisi eile illalla pillun perässä. Nii oli kiimossaan, että minuttii , vanahan muorin meinasi raeskata.
(jat.)

tiistai, 23. elokuu 2016

KUN SE PARASTA...

OSA.97.
 Seppo raahasi pari paalia navettaan. Hän oli tuskaisan näköinen:
 - Suakel ku on niin tympiä tunne mahassa, että meinas yrijö tulla tuolla lavossa. Kyllä siihen hetki heijahtoo, ennen kun viinaputellii kallistan.
 - Ei se haettoo jos joskus ku vappaalle vetästään yhessä, vuan kun työaekana ja navettatyöt tekemättä. Kimmastuu sitä jo vähemmästäe.
 - Alakoohan tuo jo helepottoo. Ruvetaan lypsään yhessä nii jouvutaan sinne Niemeen.
 Vähitellen sovut palasi ennalleen ja Salmen kieli lauloi kuin kesäsellä pääskyllä.
 Navettahommat oli tehty ja Seppo lähti starttaamaan autoa lähtökuntoon. Mutta yllätys oli suuri kun auton takarengas oli tyhjä. Tarkemmin katsottuna puukko oli pistetty kupeesta sisään:
 - Jaska perkele! Tämän vielä maksat, Seppo sähisi ja lähti takaisin navettaan.
 - No, eikö sitä mennäkkää. Vuan uattelitko tiällä lypsee toesennii kerran, Salme nauroi.
- Eekä ku seoli alakanna tankki vuotammaan, vae lieneeko joku vohkinu pensatankin tyhyjilleen. Pittee mennä sinu aotolla.
 - Kah ohan tuo joutavana. Pensooki siellä lienöö.
 - Vuan minun pittee käyvvä paskalla. Suattoo jööti tipahtoo kaekissa satteenkaarenvärreissä, sanoi Seppo ja kynsi persettään.
 - Mittee sinä tuollalaella. Hyi olokoon, Salme sanoi kun Seppo haisteli sormiaan.
 - Nuuhkin vuan sitä että mahtaako tulla jöötiä vaeko peräti ripulia ruutaa, Seppo sanoi ja nuolaisi etusormea.
 - Mäne ny ihimeessä jo sinne ruikulle, että suahaan ennen iltanavettoo hommat hoijettuu. Alakaa siinä värkkäötyä.
 - Sepä on meikäläesen pakko käyvvä riuvvulla, ku eijoo pijätyskykkyy niin kuin polliiseilla, Seppo ilvehti.
 - Joko ne polliisit muuten ovat männeet? Piästäs mehhii välillä kahavit hörppimään.
 - Vielähän tuo aoto näkkyy olevan kartanolla. Keitellään sitte Niemessä kahavit, eijoo kukkaa häerihtemässä.
 - Vuan jospa se Jaska pyyhältee pyssyn kansa tervehtiin.
 - Ei tule, annan siitä takkuuut.
 - Mikkee helevetin takkuumies se sinä mahat olla?
 - Oumpahan vuan.
 - Olitkohan illallahhii? Ja yöllä? Suatanna kun pit hoetoo ku pikku penskoo.
 - Mitteepä alot pellaotua. Suatana, se pittee olla oma vappaos...
(jat.)

maanantai, 22. elokuu 2016

KUN SE PARASTA...

OSA.96.
 Turakaisen navetassa oli leikitty mykkäkoulua. Salme nakkeli niskojaan ja Seppo oli arkana ku jäneksenpoeka syksyllä. Viimein Salme aukaisi suunsa:
 - Minkä ihimeen tautta sinun piti alakoo ryyppeemään. Minnen juoppua äijää halluua, pane se mieleesi. Isä-Matti on sitä herkkuva antanna jiämäänni asti. Senhän minähii käsitin ku tuljpalloon lähit. Semmosesta ei sua kieltäötyy ku on nuapurissa hätä. Vaen kun kelevoton mänittii ryyppeemään...
 - Sepä Matti alako pilikkoomaaan, etten tohi ottoo. Pienempi häppiihän seos ollunna jos oes jättännä ottamatta.
 - Sinu ei pije alakaa hyppäämään Matin toelaosten jäläkeen. Miehen pittee ite piättee mitä millonnii tekköö. Onko ny hyvä olla ku piä on kippee ja työkää ei huvita? Mäne hakkeen lavosta heinii lehemille, piästään viimennii lypsylle.
 - Suattoohan nuita hakkee. Kavuttoohan tuo se illallinen, vuan tehty mikä tehty. Taetaa minun kohalla jiähä viinan kansa läträös tähän.
 - Seon hyvä piätös. Unohettaan koko illallinen juttu.
  Seppo meni latoon ja napsautti valon palamaan. Heinäpaaleja kurkottaissa hän näki kun kumisaappaankärki pisti esiin heinistä.
 - Mittee helevettiä...?
 - Elä metakoe, oo hissukseen. Vieläkö ne kytät parveiloo pihassa?
 - Jaska saatana. Mittee ihimettä sinä tiällä? Vielähän nuo näätti kahavittelevan, Matti niitä höösövvää.
 - Tulin uamuyöllä tänne. Jyrkin kansa porinoijessa piätin pistee polliiseihin liikettä. Panin olokinuken roekkummaan Jyrkin pihapuuhun. Vanahat suappaat pistin nuken jalakoehin.Mitteehän tuo liennöö Rimpiläenen uatellu kun näk suappaat roekkumassa koevussa.
 - Jo sinnoot hulluksi tullunna. Eihän polliisin kansa saa pelleillä. Polliisi vettää aena pitemmän korren. Jyrkihän olj aeva hulluna. Sepä tuo tulj sannoon polliisille.
 - Suphan se koettoo. Tässon poeka joka on pistännä elämän uuvempaan kurssiin. Sepä mahtoo Sepolla olla vielä vaekija eissä? Eihän naesen kansa parijää susikkaa. Mikä helekutti se sinukkii riivasi ku alot akkoo hankkimmaan?
 - Kah, eipä tuota vielä ou kirkossa kuulutettu.
 - Riivattuunko se jäe norkolemmaan. Eikae se halavattu nukkummaan ruvennu, kuulu navetasta Salmen ääni.
 Jaska vipelsi etäämmälle paalien taakse piiloon, sanoa suhautti vain:
 - Sitte ei sannaakaa polliisille. Ei ne arvoo tiältä tulla ehtiin.
(jat.)

sunnuntai, 21. elokuu 2016

KUN SE PARASTA...

OSA.95.
 - Ihan tojellahhii. Ny pittee polliisin lähtijä justiin ottaan se Jaska sieltä hirrestä.
 - Mikäpä hätä tuolla liennöö? Pyssyypähän poekkee pahantevosta, Kilikki sanoi.
 - Kahavit juuvaan, ennen ei lähetä, Kumarainen toisti ja otti lisää nisua.
 - Tosijaanni Jyrki! Tulehan nuapuri kahaville. Harvemmin sitä suahaan valtijon piikkiin kahavitella. Rumahan seon lasku kun Kumaraiselle kirijotan, vuan eipään se ite ou maksajan paekalla.
  Jyrkikin otti kupin ja seisaallaan hori kupillisen ja oli jo menossa ovella. Poliisitkin nousivat yksi toisensa jälkeen ja kohta oli Turakaisen pirtti tyhjä.
 ***
 Poliisivolkkari vyöryi Rimpiläisen pihalle. Pihanperällä valopiirin laitamilla oli suuri koivu. Sitä kohti Viirto ajoi. Auton valot näytti siinä jonkin nukentapaisen jalkoihin sidotut saappaat. Viirto räjänti nauramaan kun ensimmäiseksi tajusi jekun.
 - Sepähän mahtoo ollahhii huumormiehii se Jaska. Tuossei henki pakene vaekka kiikkuu pitemmännii ajan.
 - No voehan jumaliste kuitennii, Kumarainen ähkäisi. - Vuan mihin tuo liennöö ite männä mulijahtanna?
 - Eipähän tuolla liene mittee hättee, kun malttoo pelleillä. Sepä suattoo pittee polliisia pilikkanaan, Viirto sanoi.
 - Vuan siinäpä se erehtyyhi pahimmannii kerran. Suakel seon polliisi semmonen valtijomahti, ettei sitä parane alakaa pilikkamaan. Kaekki miehet vuan muastoon ehtimmään kavonnutta. Perkele elävänä tae kuolleena. Alakaako ne isännät hevostellleen, Kumarainen kiihtyi ja hyppäsi autosta pihalle.
 - Sepä mahtoo olla vielä näen pimijässä mahoton tehtävä. Ouvvot paekat niin katuvaa ehtijätki, Viirto varoitti.
 - Missä se Tikanpoeka piileksii? Nyt tarvitaan alan miehii. Mänet nuo kaekki nuapurmökit kaekki läp. Se mahtoo Laakso piileksii jonnii vanahanpiijan huaroen välissä.
 - Vuan sepä soppiiki. Kukapa se mahtoo kaveriksi?
 - Mänköön tuo Kilikki. Naeset ei tee väkinäesijä Tikalle. Ja muistakaa, työ outta töessä, eikä millää seksilomalla. Tuliko se seleväksi, Kumarainen varmisti.
 - Selevähän tämä jos mikä. Naesiin ei sua koskee muut kun Kilikki, jos joku on niin ihteesä suuttunu, että Kilikkihi kelepaa.
 - No siihenhän tuon suattoo antoo luvannii. Sitä luppoo vuan eu tarvihe vissii koskaa lunastoo.
(jat.)

lauantai, 20. elokuu 2016

KUN SE PARASTA...

OSA.94.
 - Mittee se vävyhi vötkistellöö. Suatanna lieneekö pystynnä ies suorotouhuihin. Ei pirhana, kyllä pittee mallin muuttuva jos hiäkelloja soetellaan.
 Siihen saapui Marttakin ja alkoi torua Mattia:
- Joko tuassii piti alakoo Seppoo nakertelleen. Seppo on niin kunnon nuorimies, että pyssyy viinastahhii erossa. Sen ryökälleet, väkisin juotitta.
-Eipään sitä sua virkakuntoo vastustoo. Se suattoo ollahhii putkan paekka jos alakaa terennellä vastahankaan. Vaen mitä se sannoo tämä komisaari?
- Riippuu asijan huaroesta. Polliisi on kansan palavelija niin seon tappaos kerrallaan. Vuan jos alakoo kovinnii rimpuilla niin pampulla semmosta nykästään, Kumarainen todisti.
 - Ettei kuitenkaa naesenhuaroesta?
 - Joko taas! Martta kirahti.
 Matti alkoi kaadella kuppeihin täyttöä kun Jyrki puulasi sisään. Silmät paurottivat kuin sarkanapit ja suu haokko henkiä kuin kala kuivalla maalla.
 - Perkkele pojat...
 - Mikäpä se ny Jyrkii riivovvaa? Ookko sinä hukanna putellin, vae antoko äetee rotakalla perseelle, Matti kyseli.
 - Eekä ku... Jaska saatana...?
 - Eekös se Jaska ou putkassa?
 - Mitästä paskoo. Polliisit on vankasti istunna tämän pöyvvän tienoolla. Muut ei pysty vangitteen, Kumarainen valisti ammattilaisen ottein.
 - Ei kun meijän pihalla...! Koevussa! Jaska olj tehnä kiikun, Jyrki alkoi jo rauhottua.
 - Kiikkumaanko se olj alakanna. Siinäpä se piä selevennee, Pökiö naureksi.
 - Sepä oljkii yksnarunen ja suappaat heilu ilimassa. Perkelleen Jaska. Otin Jaskan vastuulleni palopaekalla kun polliisia ei näkösällä! Poristiin kauvvon ja pätettiin alakaa miehiksi, Eekä ies maestella viinoo. Vaen mitä sitä hevosenpaskoo! Se vuan olj uamulla kavonna ja näin lasista kun Jaskan suappaat heilu pihavalon loesteessa...
 - No eipään se ennee häeriköe. Ryypitään nämä kahavit ja lähetään sitte kahtommaan josko se hauvvankaevaja saesi tienestii. Eipään tässä oukkaa vielä ruummiita tullunna ku elukoesta. Vuan passaapa se outtee jos se alakasi siitä siunattavvoo siunaantummaan, Kumarainen sanoi ja otti lisää pullaa.
 - Elähän Jyrki hättääsi tukehu. Tuuhha kahaville. Mitteenpä se muuten on nuapurilla männy? Outko suanna naesta. Sanovat sinun käövän siellä tientakana pussit tyhyjäämässä. Liekköpä siinä perree? Minnoon sanonna että mahtaa Jyrki olla äeteen jäliltä, Matti jutteli.
(jat.)