POUTA:

Oli tuulet jo kauvvan liehtoneet,

ja pilivet taevaalla soutaa.

Vaen viikkokauvvet kuitenki,

on päevä, päevän perästä poutaa.

Luonto vettä huutaa ja valittaa,

sajetta, sitä joka virvoettaa.

-

Helle jatkuu vaen eikä pisaraakaa,

virkistävvää sajetta saaja.

Tuolla aevan kulottunu jo on,

heinäpelto suuri ja laaja.

Kuivuessaan maa aevan halakeilee,

kuolinkouristuksissaan se tuskaelee.

-

Luonto muuki aevan hilijenee,

purot kuivuu ja solina lakkaa.

Linnut laolamasta on lakanneet,

ei etes tikka puita hakkaa.

Kaekki kuolemaa vastaan taestoa käö,

eikö missää vielä pelastusta näö.

-

Vaen sitte jo kerran jyrähtää,

pilivet mustat taevaalla kulukee.

Koko taevaan kannen ne vallottaa,

aoringon tarkoen taaksesa sulukee.

Kohta saje niin rankkana kastelee maan,

koko luonto juo vettä jannoessaan.