ONNENKUU
Meille paisteli onnenkuu
toisinaan pilveen se ajautuu
kultaisena se mollotti silloin
kun sun kanssasi istuimme illoin
Siellä rannalla suuren veen
jossa istuimme koivun katveeseen
Vain onnenesta huokaili rinta
kuunsiltana hohti järvenpinta.
Kuunsiltaa lähdimme kulkemaan
käsikädessä kohti unelmaa
Kuu kirkas hopesenhohteen luo
niin kaunis olikin ilta tuo
Kuunsillalle vien sinut uudestaan
sen hopeista hohdetta katsomaan.
Kommentit