Tuuheitten kulmakarvojen alta katsovat pikkuisen jo lurpalleen menneet näkimet vetäisivät kaihtimensa auki.
  Vesilasti tuntui painavan taas tuttujapaikkoja. Pakko oli vääntäytyä ylös ja etsiä laskettelu paikkaa  nurkan takaa. Eturauhastakin tuntui pakottavan.
  Jallu nousi sivustavedettävän  reunalle istumaan. Päässä meinasivat vieläkin läikähdellä illalla juodun pontikan jälkivaikutukset.. Parasta oli tasata verenkiertoa ja antaa pään tottua pystyasentoon.
  Reeta makasi omalla puolella sänkyä, selkäpiillään. Reeta kun tapasi nukkua alasti, ilman peittoja, niin paksu ja lyhyt naisen keho oli siinä Jalmarin silmien edessä ikään  kuin tarjottimella.
  Tuttu näky ei hetkauttanut. Reetan aukinainen suu näytti, pirtin hämyssä, mustalta aukolta, joka saattaisi nielaista sisäänsä mökin, koko köyhyyden, kurjuuden. Jallua mielikuva puistatti. Reeta näytti pulleaposkiselta menninkäiseltä.
  Huokaisten Jallu nousi jaloilleen ja käsillä flanelli-alushousuja kannatellen alkoi tassutella ulko-ovea kohti. Ohi mennessään Jallu vilkaisi penkillä makaavaa Jaskaa. Ettei Jaskallakin ollut paineita? Koska pikku-Kitulainen jäpötti terhakkana. Jaskan  fällyt olivat pudonneet lattialle. Ja paitakin oli liukunut nukkuessa ylös.
  Jaska nukkui kuitenkin pelkkää  koiranunta ja heti kun kuuli ulko-oven  sulkeutuvan, hän  hyppäsi ylös ja nosti fällyt penkille ja muotoili ne, kuin penkillä nukkuisi joku. Sitten hän juosta sipsutti Reetan sänkyä kohti. Reetan kuorsaus oli tauonnut ja hänen silmät revähtivät suitsirenkaiksi, kun näki Jaskan kapuavan sänkyyn.
  - Sssh, Jaska sipisi ja pyörähti Reetan selän taakse, peiton alle uppeluksiin.
  - Mitä helkuttia sinä nyt touhuat? Se Jallu saattaa palata äkkiäkin. Jos ei sitten mennyt pihanperälle asti. Ihanko sillä on astumisaikeet? Mukavahan tuota olisi kokeilla, sitäkin herkkua, kun on saanut vuosikausia puutteessa olla. Sillä Jallulla kun ei ota eteen, ei vähääkään, vaikka kuinka vatkaisi.
  - Onpa sitten aika sinullakin kokea maallisiariemuja.  Jos panen takaapäin niin Jallusi ei älyä mitään jos sattuu palaamaan liian aikaisin sisälle.
  Reeta  kiepsautti kyljelleen, selkä Jaskaan päin. Silloin ulko-ovi aukesi. Jallu  työntyi sisälle. Flanellihousujaan kauluksesta kannatellen Jallu hiippaili penkillä, muka, nukkuvan Jaskan läheltä. Jallu havaitsi Reetan heränneen ja sanoi:
  - Pitää tuon Jaskan olla sakeauninen. Taisi tulla kylmä, kun ovea raotin. Näyttää muurautuneen vällyjen sisään.
  - Mitä tuossa pärpätät turhia. Rupea aloillesi, että toinenkin saa nukkua... Herättelee parhaasta unesta.
  - Joo, joo, elä sinä hermostu. Vituttaa minua. Ei tullut saakeli taaskaan, kun muutamia tippoja... Kaikenlaista riesaa lykkää...
(jat.)