NÄIN TAPANINA LIENEE OTOLLINEN HETKI ALKAA UUSI JATKIS? NYT EI TEHDÄ RUUMIITA VAAN SEURATAAN MUUTAMAN PARISKUNNAN ELÄMIÄ HUUMORI MIELELLÄ. TUU ALUSTA KYYTIIN JOS SILTÄ TUNTUU! KIITOS.
***********************************************************************
MIEHEN MITTA
OSA 1.
Keväisen aamun kirkkaat auringonsäteet maalailivat ristikkoikkunankuvioita, Kitulan ahtaan pirtin räsymattoon. Unettava hiljaisuus viipyi pirtin joka loukossa vielä, vaikka itse isäntä, Kitulan Jaska, istui ajatuksissaan pirtin seinusvieruspenkillä.
Elli, Jaskan elämänkumppani, tuntui kolistelevan eteisessä. Oli kai tulossa navetasta.
Jaska säpsähti ja kohensi ryhtiään ja otti käteensä penkillä lojuneen sanomalehden. Elli tuli sisälle luoden tuikean katseen Jaskaan.
- Mitä se siinä vain istua luhunottaa? Tulleeko siitä ikinä sen valmiimpaa? Viikkoja on siinä aikonut ja jahkaillut. Mikä on tulos?
- Älähän nyt Elli! Katso, sehän pitää asiat hyvästi ensin miettiä ja suunnitella tarkasti ennen kuin ryntää jo tekemään. Ei tule sitten tehtyä vikaliikkuja. Tullee kerralla sopiva.
- No eipä totisesti meidän isäntä tee vikaliikkuja. Nyt aamun taas haaveillut joutavia.
- Joutavia?? Mistä sen niin päättelet? Melko paljon jo edistynyt se suunnitelma.
- Hyh, kuulisi vain!
- Enhän minä keskentekosija ala lakrattelemaan. Odottele rauhassa. Kun suunnitelma valmistuu, ei tarvitse kun pitelee ja vetelee.
- Ennustanpa että taaskin syksy ehtii ennen kun mitään tapahtuu.
- On se vain kumma kun sinä olet tuommoinen hätäilijä. Niinhän se oli äitisikin. Aina oli appiukkoa painostamassa. Ja onhan se pikkusen rahastakin kiinni. Pitäisi tuo mopokin uusia.
- Mitä ihmettä tähän minun suku kuuluu? Sehän on se sisävessa kyllä saatava. Minähän en enää persettäni pakkasessa palelluta ensitalvena. Ja mopoa et uutta kyllä laita. Entinen kelpaa ihan hyvin.
- Perhana, tuota se on aina meillä. Jos minä jotain meinaan viritellä, niin se idea heti ammutaan kotijoukkojen toimesta varmastikin alas. Vai annahan olla jos sievistelyvärkeistä on puhe, niin ei ole kyllä rahasta uupeloa. Käsiväskyjäkin komerot pullollaan. Ja tanssimiskenkiä, vaikkei ihminen oo tansseissa käynyt aikoihin. Hitusvinkula se mopo on.
- Mitenpä tuommoisen nysvääjän kanssa vielä tanssimaan menisi..? Olihan ne naapurin pojan häät, siellä olivat hyvinkin tarpeen. Kateellinen olet. kun itse olet niin kampurajalkainen, ettet osaa vähääkään mennä.
- Ilmanaikuista hyppelyä. Riettaita ajatuksija vain pääkopassa kiertää. Sinullakin olivat posket punaiset kun paloauto.
- Joo, joo, rupeahan menemään sille tielle, niin pyöräytän, että samalla kertaa näet joka nurkan.
- No, koetahan rauhoittua. Joko se on puuro syötävää. Joutuu töihin.
- Siinä on padassa, vedä vaan emättiisi.... Mitäs se meinaa suunnitella?
- Noo, pitää katsoa... Kunhan tässä jotakin saa syödäkseen! Emäntä niin hitaanoloinen!.
(jat)