OSA.54.
  - Uskokoonpa joka tahtoo. Nuoret miehet! Mitenpä tuo mahtanee olla? Tikka tivasi.
  Sauli vilkaisi veljiään pudistaen päätään.
  - Eikös kysymys kuulunna vai pittääkö meijän pijättee koko popula? Putkassa kyllä pehemenee kovakin jullikka.
  Tikka katsoi poikaa joka oli ujon näköinen;
 - Kerrohan sinä mitenkä assiit ovat?
  Poika punastui ja meni hämilleen. Vilkaisi isoveljeään ja äitiään ja sanoi:
 - Turhoo kae tässä valehtelloo. Suap ne kuitennii seleville. On niitä asseita montahi. En tiijä vuan missä ne on.
 - Hyvä! Oekeenni hyvä! Kylläpä ne löytyy. Meijän pittää pijäättee kuulusteluja varten tämä tappelupukari. Se kun tuo polliisi onnii semmonen herra, että sitä suojoo laet ja asetukset. Siinä suattoo tulla kakkuu oekein valtijon hotellissa. Pistetäämpä tästä tämmöset kihilat ranteisiin, niin eiköhän tuo luonto tassaannu.
 - Onko se aivan välttämätöntä? Siivoja poekija ne on. Sauli vuan kimmastu kun tulija niin äkkiä, emäntä sanoi.
 - Kyllä se on suatava raoha tuas tällennii kylälle. On kuulema ollunna melekosen raohatonta.
 - Ei meijän pojat oo! Rimpiläinen se pää paekka on. Siellä sitä pelataan ja juuvaan ja naijaan. Meillä ei ole koskaan ollut mitään häiriöitä. Vasta oli Tupperi-ilta ja naisia oli pirtti täynnä. Kenenkään ei tarvinnut pelätä. Pikkupojat keittivät kahvitkin ja naiset kehuivat kuinka fiksuja nuoria miehiä.
 - Siitä Rimpiläisestä kysyisin. Milloin häntä on täällä näkynyt?
 - Ei Jyrki ole koskaan meillä käynyt. Miksi te siitä meiltä kyselette. Kysykää siltä iteltään.
 - Mehän kysellään keneltä halutaan ja vastaukset kaivetaan vaikka väkisin, Tikka uhosi. - Mutta etsitäänpäs ne luvattomat asseet. Oman etusi nimessä kerrot missä ne ovat?
 - Puhaltele munniisi! Sauli sanoi.
 - Vai sen poikia. Viimeisen kerran. Pahempaa välttääkseen on viime mahollisuus kertoa. Myöhemmin itketään ja kerrotaan, Tikka sanoi.
  Sauli vaikeni. Emäntä liikehti rauhattomana. Huomasi selvästi, että hän tiesi jotakin. Viimein hän teki päätöksensä ja asteli tuvan nurkassa olevan lipaston luokse. Otti seinällä olevan kaapinlokerosta avaimen ja aukaisi lipaston laatikon. Sitten viittasi Tikalle tulemaan paikalle.
 - En minä oo mittää voenna ku tuo Saoli on rietaotunu aevan terroristiksi. Immeisiä uhkoo ja pikkupojattii on houkutellu rikoksiin, emäntä pyyhki silmiään.
  Tikka meni lipaston luo ja näki laatikossa kolme aseen koteloa. Hän otti ne käteensä ja huomasi yhden olevan tyhjä.
 - No voehan helekutti. Tiällähän onnii asetta vaekka huastas jonnii pienemmän valtijon kolomikymmen vuotisseen sottaan. Mitäpä se tämä piäpukari sannoo? Tikka sanoi ja hypisteli aseita käsissään.
(jat.)