OSA.6.
 Vihasta puhisten Jyrki lähti toikkaroimaan tielle päin. Seppoa suututti, mutta samalla säälitti, kun mies aivan tahallaan panee elämänsä pilalle.
 Tuskin Seppo ehti pari rankaa sirkkelöidä, kun Niemen pihaan kaarratti appiukon auto.
 - Kah vävy teällä vaen ruatoo. Tuossa tahissa se ei nahka pala. Sepä tuo tärkeintä että tuppi heiluu. Kuinka monta päevää sinnoot jo ropottanna kummosen kasan kimpussa.
  - Ohan tuossa männy pari päevee. Nuo isot puut hittaeta kun pittee moottorsahalla pätkii.
  - Sepä pitäs olla sulla kaveri. Peltotyötkii jo piälle paenoo. Vuan et taija raahtii maksoo renkille palakkoo.
  - Suttashan sen muutaman satasen maksoo. Vuan eipä tällä kylällä ou työhönpystyvvee miestä.
  - Eikö se tuo Jyrki mäne kaverina, kun sille ei anna viinoo.
  - Kah, käväsihän tuo tuossa reohoomassa äskettäen. Olj suanna räöhäviinoo vissiin. Meinasivat eokon kanssa otaltee. Koetin minä Jykälle ehottee, että jos kaveriksi. Vuan sitä vaelle, ettei piälle käönnä.
  - Ja sinustako ei ollu miestä ottammaan siltä luuloja poekkee. Eipä tietenkää.
  - Mitteepä minä alan riitellemmään. Suattoo joutuu pahhaanki pinteeseen. Polliisi nappovvaa näpijästi putkaan.
  - Eipä tuota polliisia ou nähtykää sen verisen syksyn jäläkeen. Vieläkö se Kumaraenen lienöö virassaan, vaen liekkö jo eläkkeellä.
  - Eiköpä tuo töessä. Sehän olj meleko nuor mies sillon. Minnuu muutama vuos vanhempi.
  - Vuan mitteepä siellä pikku-Matti touhuvvaa? Lähin vartavasten kahtommaan miten ukin kaveri on kasvanna. Martta alako siivuammaan, niin seon sillon parasta häepyä. Piehän sinähi taokoo ja lähetään kahtoon jos se emäntä kuumentas pannuu.
 - Mäne sinä vaun. Minä jo käväsin. Männöö kahavetteluksi koko päevä, eikä siitä Salmekkaa tykkee.
 - Se mahtoo olla emäntä, isäntä, tässä talossa.
 - Kukapa ny liennöö. Aevampa tuo sama kuka velekoja paementoo.
 - Onhan se varmaan niinnii. Se tuo naenen on meleko näpijä ottamaan ohojat kässiisä. Eipähän tuota mullakaa oo palijo sanomista, jos Martta jottae piähäsä sua.
 Silloin rämähti taloneteisen ovi. Salmen pää kurkisti ovenraosta:
 - Isä, tuu kahaville. Männöö puunsirkkelöenti aekaa omasta eistään, kun siellä jappaset. Pitäs joutuu Sepon pellollehhii, vuan eipä taho hommat etistyvä.
(jat)