OSA.90.
- Antakkee pojalle viinnoo. Pontikka kyllä herättee vaekka kuolleista. Onko se Tikka ottanna tänä iltana yhtee? Kumarainen kysyi. Hänen humala oli säikähdyksen myötä huomattavasti laimentunut.
- Eipään noeta ou ollunna tarijoojii. Ehän mie sinne lähtennä viinoo vonkoomaan, vuan pilluu. En suanna kumpaakaa. Saen vaen luuvitosta. Suatanna kun se äijä linttasi nokkaan niin tulj verta ku härijän kurkusta. Vuan eiköön tuo asetu ku on oekijat liäkkeet.
- Joo, pilluu mei tiällä voija tarijota. Vuan pontikkoo on ja äkästä onnii. Otahan tuosta alakkuun , että suat syvämmen lyönnit kohilleen, Matti sanoi ja tyrkytti puolillaan olevaa putellia.
- Voe suatanna, tätä tämä elämä olj vaella. Tuntoo kun alako elämä palata jäsenniin. Pilihi meinovvaa innostuva vielä vaekka tilanne on melekolaella ohi.
- Tuo se onnii miehen puhetta. Vävy suatanna vaen tuossa kuorsovvaa. Taespa ollannii heikompi mies kun minä luulinkaa. Ei kestännä litrookaa pontikkoo. Tuosta Tikasta minä alannii hommoomaan itelleni vävvyy. Suatanna polliisi omasta takkoo. Eipä tarvihe polliisija kuhtuva jos sattuu pistämmään ranttaliksi, Matti sanoi ja nousi jalolleen. Pyörähti lattijalla muutaman piruetin ja suusta kuului:
 - Tilulii, tilulaa, kohta tässä naija saa.
- Vieläkö se Matilla ottannee etteen. Ikkee jo sentään, Kilikki epäili.
- Poeka perkele! Tohikko lähtijä viivalle. Ei kuule ruiki villolle, eikä kunto lopu kesken. Tohikko sinä.
- Antaapa ny olla. Eipä tässä maha olla viivoo tarijolla. Vuan viinoo on. Otahan Matti tässä onnii meleko sopivasti, niin suahaan vaehettaa putellii. Vaen Pökiön  perkiisi taes eksyy pimmeöteen. Se Pökijön rehevana ku ei oekein ossoo kulukee muuten ku kirkkaessa valloessa. Kumaraenen! Miäräätkö sinä ehtimmään sitä Pökijjöö?
- Voe suatanna, Pökijö onnii sellanen mies että siitä se ei polliisi parane. Se vaekka nuoloo esmiehen perssiinni. Se kyllä tietee palata ku esmies sormijjaan napsaottee, Kumarainen sanoi ja napsautti sormiaan, että koko tupa meni hiljaiseksi.
 Juuri silloin aukeni tuvan ovi ja Martta ja Salme,  Pökiö vanavedessä tulivat sisälle. Pökiö meni esimiehen luo ja napsautti asennon:
 - Herra suuri herra. Tehtävä suoritettu. Autettu naisia lehmienhoidossa ja muutenkin valtakunnassa kaikki hyvin.
 - Hyvin tehty poikani. Otahan häppää palkkioksi, Kumarainen sanoi ja ojensi pullon Pökiölle.
(jat.)