OSA.81.
 - Kuhan tässä katellaan. Niihän tuo kuumasti loemottee tuo roehu, vaekka monta aotoo yrittee ruutata vettä sekkaan. Käöhhän Pökiö hae tuo Tikanpoeka tuolta turvaan ennenku tuo mummo vie siltä poekuuven, Kumarainen suhahti Pökiön korvaan.
 - Tikanpoeka tuu poekkeen. Suurella herralla on sulle asiaa.
 - Vuan ku eipä tästä oekeeen malttasi lähtee pomoloehen haakuttavaksi. Vuan lähekkö sinä Kaeno minun henkvartijaksi. Seon tuo meijän pomo niin verenhimonen ja häijy.
 - Enpä maha lähtee. Suattoo pijättee ja joutuu leivättömän pöyvän iäreen. Näen tuhti tytär ei ileman rieskoo pärijee.
 - Meijän pomolla onnii kyllä olematon pijätyskyky. Että turhampa taotta sie pelekeet.
 - Neon polliisit kovvii pamputtaan, siksikkii mie polliisia pelekeen.
 - Pakkokae sen mäntävä. Törmäellään jossaki? Anna vaekka kännynumerosi?
 - Suatampa antoo, jos tuut hakkoomaan. Mie asun tuossa toesella puolen tietä olevassa mökissä. Mullon vaen mahottomat vanahemmat. Äetee on lomalla hulluinhuoneelta ja iskä karannu vankilasta. Tappaasit hyökiim toesesa, piäsis perintörahoja tuhuloomaan. Niitonki palijo. Äetee voetti lotossa kaksi milijoonoo. Hullulla on hullun tuuri.
 - Tiijä vaekka tulenki! Sullon niin romakat puhheet, niin neon varmasti totta.
 - Minnen osova valehella. Äetee sano aena, että valehella ei saa. Köyhännii lapsella pittee olla yksi rikkaos, rehellisyys.
Tikka tuli Kumaraisen luokse ja sanoi:
 - Mikä tiällä ny mättee? Suakel ku olj niin rehevä hoeto, että siinä sitä oesikkii ollunna Tikanpojalle nakuttamista.
 - Eipään tuo mihinkää haehu noen rehevä immeinen. Hukuthan sie poekeparka sen jalakovälliin.
 - Eipään tuolla vällii, samanmoesesta sitton tullu tänne riähkässeen elonpolokkuu. Somahan tuo oesi suaha sama toesinpäen
 - Outhan sie niistä ajjoesta pikkusen vöyrtynnä. Suattassii siinä olla välijähhii värkki lujilla jos Tikka sinne piä eillä tunkee, Pökiö arveli.
(jat.)