Nuorenpuoleinen isäntä kahtoo telekkarrii. Emäntä on naaravaesen näkönen . Ei mikkää näläkäänähäneen olonen. Lanteet tuolla lohonakkeella hylly kuin vetinen suo, kun se hommissaan olj keittönpuolella. Vaen eipä se minnuu haetanna. Iteppähän tuo lihasa kantannoo!
Emännän lihavuus vaen tojisti , että ruokoo kyllä talossa onj. Isäntä olj sittä päenvastasta mallii. Laeha olj , vaen ihan terveennäkönen.
Istahan tuohon penkinpiähän sanottuani hyvät illat.
- Mitempä sen assiin kans lienöö, saesikko se Reissumies kylykesä alle kaestaleen laattiaa, kyselen.
Isäntä kahtoo emäntee, niinku katotaan sitä jolla on valta ja voema. Emäntä on kuitennii aevan hilijaa, taetaapa jottae laolaa hyrrytteekki. Isäntä siinä äplistellee ja altakulumaesa mulijaottelloo. Potkasoo toesella jalalla keinusa vaohtiin. Siinä isköö sittä jarruja kiikuttelluun, kahtoo minnuu ku rönkkenikone, vilikassoo vielä emäntee ja tokasoo:
-Mistäpä päen se kulukija onj poekkee?
Minä kun sitä oun vappaaeläjä ja varsinnaesii juurii ei taija olla missää päen, ei aenakkaa kiinni olevii, kahtelen isäntee hetken ja sanon:
- Tämä minähän se en taija olla mistee kotosi. Jos satun kuolemmaan , ei itke ku viranommaeset ja velekoo antanneet. Vuan aevan hyvin oun elämässä etteenpäen kulukenu. Mitä talavella on lumikinokset haettaa teheneet.
- Onko sitä sulla rahhoo? Isäntä uteloo.
- Eihän sitä Reissumiehellä rahhoo ou kertynnä, vuan ohan se mulla notkija halonhakkaajan ruppi.Jos yötä suan tuossa lattijalla rötköttee ja pikkasen syötävvee, niin minähän suatan kopistella uamulla emännälle hellapuita.