Kyllä tuntuhhii mahottoman mukavalta tuas mutjeltoo muantiellä. Herrat komijoessa aotoessaan kuhhaottelj ohitte. Minäpä se en tuosta suurijjakkaa piitanna , vuan välliin suaton istahtoo siihe tienpenkalle, ilimanaekojaan kattelleen syksyssii maesemmii.
Vua sittehän se jo alako iltahhii hämärtyy. Minä tuossa uattelloon , jotta missäpä tuon kylelle paekan sua. Talojahan siinä tievieressä olj särkymännii varalle, vuan en tiennä missäpä sitä Reissumiestä suvahtassiin yönajan.
Vaen Reissumieshän se ei ou niitä Arkalan poekija. Poekkijan tieltä vöyrreen näköseen talloon
Koera, pirulaota, on siinä portaehen vieressä, suuri ku mullinpurrikka. Minä siinä uattelleen , että tuon persijjeessä sitä onj, jos se pahatapaseksi heettäötyy..
Vuan tiijättähän työ! Eihän koera , koeroo haoku. Siksipä hauva oli aevan ku oesi vanahan tutun tavannu. Nuolasta lipasi käjestä, ja menj takasi mökkiisä vahtihommiin.
Siinähän se oljkii sittä jännät paekat. Arvuuttelin minkämoenen oesi vastaanotto. Rohkijasti vetäsin tukevan oven aaki ja astun pirttiin.