..OSA. 6.
 - Ei siinä auta armaat silimätkään. Vaikka on pyhä niin lääkäri sille Lolitalle pittää... Missähän lienee päivystys? Ettei vuan kaopungissa. Ja millanen lie päivystäjä, Salme pohti ja haparoi puhelinluettelon lipaston päältä.
 - Kaajahan vävypojalle lissää sitä pöönävettä. Kuivinsuin tuossa nököttää.
 - Anna Sepolle raoha. Jatkuvasti vieraan kimpussa...
 - Voe kehveli! Kaopungissa asti on päivystys. Ei kyllä tuu tolokkua. Mitä ne älyvää kaopunkilaeset lehemän vaevoesta? Seon jottae muuta kun lemmikin kynnen leikkuu .
 Salme kiiruhti puhelimeen ja valitsi päivystävän eläinlääkärin numeron. Muutaman kerran tiitattuaan, viimein puhelimesta kajahti römeä miehen ääni:
  - Eläinlääkäri Tiittanen puhelimessa, päivää.
  - No Salme Turakaenen tiällä hyvvee päivee. Se tuossa meijjän Lolitassa taetaa olla äkäsen sorttinen tulehus, minä luulen. Voisittako työ tulla sitä kahtomaan tännään?
  - Niin tuota missähän te sen tulehduksen luulette olevan?
  - No hemmetti... tississä tietennii, missäs muualla! No tuutteko työ vai ettekö työ tuu? Se on hyvä lehmä ja se pittää suaha joutuin hoijjetuks ettei mäne kettujen lihoiks koko äpyli.
  - No kyllähän minä tulen, ehkä sitten iltapäivällä. Tässä on pari kiireellisempää käyntiä ensin jonossa. Tuota antaisitteko ajo-ohjeet, kun ei ole vielä se Ruikanranta niin kovin tuttua?Vuosia kun talossa käyny.
 Salme antoi tarkat ajo-ohjeet ja pani luurin paikoilleen.
- Voi helekatti kun mennee vaekijaksi. Iltapäevään tuntu suavan oottoo.
- Sinäkö Tiittasen sittennii saet langan piähän? Sitte eijoo hättee, se ossoo hommat. Matti sanoi.
 - Kiitosta kahavista, minä se taijannii lähtee kattommaan, onko se äetmuori huolissaan. Mie ku lupasi äkkijä pistäytyä.
 - Etkae sinä aekunen mies äetis tahissa tanssaa. Jutellaan ja suunnitellaan. Tuo Salameki on nyt joutilas pyhäpäevänä poriseen, Matti yritti estellä.
 - Tosijaan Seppo, elä lähe! Mennään tuonne kammariin ristisanoja täöttään, ja oesi mulla sulle asijaahi
 - Siinä sen kuulit. Se meijän Salame pistää asijoehin vaohtija.
 - Taasko sinä puutut nuorten asijoehin. Tehkööt oman pään mukkaan, Martta kivahti.
 - Minä ennoo puuttunna enkä juuttunna... Sinä se aena vahtimassa.
 - Olokaa jo hilijaa... kumpihi. Suap hävetä, ku vanahemmat tuommossii mehtäläesijä.
(jat.)