Manta:
- No, voi ihime. Miinako seon? Minä oonki ajattellu, että missähän se Miina mahtaa kulukija kun eijoo näkyny viikkokausiin!........ No, joko se sinäki oot nuo vouhotuskepit ottanu völökkiin. Pökiöksihän ne ihimiset luulee kun on sauvat vaen, eikä suksia.
Miina:
- Siinäpä luulkoot! Minä oon huomannu kuinka nämä on kaohijan hyvät. Notkistuu hartijat ja jokapaekka. Mieliki nuorentuu. Kohta tässä on kun nuoret tytöt.
Manta:
. Höpö, höpö! Minnen aenakaa ikinä ala houraan tuota tementija hiihtuva, ja vielä kesällä. Oesit sinäki pikkusen ajatellu. Nuorentunu? Pyh! Minä oon katsonu että ei tuu vanhuus sinullekkaan yksin. Naama on kuin pyykkilauta!
Miina:
- Hihhii! Pyykkilauta ? Seon entinen Manta, ei paljo säästele sanojaan! .................Vain etkö sinä tiiä. Tämmön nyt muotija maalimalla.
Ei muuta kun meet sinäki ja laeta sauvat, niin sullaki loppuu se aenaenen kolotus.....ja valitus!
Manta;
- Vaen sitä saat oottaa. Meijän mies oli jostakin lukenu, vai töllöstäkö oli kattonu, että sauvat voi aeheuttaa kulumia tuolla hartijoessa. Tietäähän tuon kun pittää käsiä rempuuttaa koko ajan. Ei ne vanahan ihmisen paikat semmosta kestä.
Miina:
- Mitä ne ny ukot tietää. Kaikkia sinäki uskot. Ota sinäkin, vaikka luuvan varret, niin alkaa elämä maistua. Tähän kun alakuun pääsee, niin ei malta sauvoja pois jättää.
Manta:
Niin ja Kukkaron Katariina, sinäki tunnet? Niin oli yhen kerran käöny sauvojen kanssa lenkillä, niin ei ollu aamulla vuoteesta ylös päässy. Minnen haluva tällä ijällä halavautua sängyn pohojalle.
Miina :
- Hihhii! Kävinhän minä Katariinalla tuossa toissapäivänä kylässä. Oli justiisa sauvojen kanssa lähössä lenkille, mentiin sitte yhessä. Tavallinen lentsu siinä Katariinassa oli ollu. Ei siihen sauvat syypää ollu!
Manta:
- Jos sitte lienee? Vaen minä enn kyllä ikinä tuommoseen humpuukiin sorru. Ampulanssi pitäs kuttua, joka korijais sauvanheiluttajat pöpilään. Terrorisoivat tien ettei sovi kunnon ihimiset kulukemaan.
Miina:
- Manta hei! Laita sinä semmonen rollaattori siinä ei tartte huitua eikä tuu kulumia. Eikä naama mee ryppyseksi!
Manta: (tuohtuneena)
- Kompeilemmaanko alat? Minun eijoo pakko kuunnella tuommosta puhetta. (lähtee menemään ja tupisee)- Ainahan oon tienny että tuo Miina on tuulella käypä. Olokoon ja tehköön miten haluaa!
Miina: (huutaa Mantan perään)
- Kohta se Mantaki ostaa sauvat. On nämä niin hyvät kumppanit.
- No, voi ihime. Miinako seon? Minä oonki ajattellu, että missähän se Miina mahtaa kulukija kun eijoo näkyny viikkokausiin!........ No, joko se sinäki oot nuo vouhotuskepit ottanu völökkiin. Pökiöksihän ne ihimiset luulee kun on sauvat vaen, eikä suksia.
Miina:
- Siinäpä luulkoot! Minä oon huomannu kuinka nämä on kaohijan hyvät. Notkistuu hartijat ja jokapaekka. Mieliki nuorentuu. Kohta tässä on kun nuoret tytöt.
Manta:
. Höpö, höpö! Minnen aenakaa ikinä ala houraan tuota tementija hiihtuva, ja vielä kesällä. Oesit sinäki pikkusen ajatellu. Nuorentunu? Pyh! Minä oon katsonu että ei tuu vanhuus sinullekkaan yksin. Naama on kuin pyykkilauta!
Miina:
- Hihhii! Pyykkilauta ? Seon entinen Manta, ei paljo säästele sanojaan! .................Vain etkö sinä tiiä. Tämmön nyt muotija maalimalla.
Ei muuta kun meet sinäki ja laeta sauvat, niin sullaki loppuu se aenaenen kolotus.....ja valitus!
Manta;
- Vaen sitä saat oottaa. Meijän mies oli jostakin lukenu, vai töllöstäkö oli kattonu, että sauvat voi aeheuttaa kulumia tuolla hartijoessa. Tietäähän tuon kun pittää käsiä rempuuttaa koko ajan. Ei ne vanahan ihmisen paikat semmosta kestä.
Miina:
- Mitä ne ny ukot tietää. Kaikkia sinäki uskot. Ota sinäkin, vaikka luuvan varret, niin alkaa elämä maistua. Tähän kun alakuun pääsee, niin ei malta sauvoja pois jättää.
Manta:
Niin ja Kukkaron Katariina, sinäki tunnet? Niin oli yhen kerran käöny sauvojen kanssa lenkillä, niin ei ollu aamulla vuoteesta ylös päässy. Minnen haluva tällä ijällä halavautua sängyn pohojalle.
Miina :
- Hihhii! Kävinhän minä Katariinalla tuossa toissapäivänä kylässä. Oli justiisa sauvojen kanssa lähössä lenkille, mentiin sitte yhessä. Tavallinen lentsu siinä Katariinassa oli ollu. Ei siihen sauvat syypää ollu!
Manta:
- Jos sitte lienee? Vaen minä enn kyllä ikinä tuommoseen humpuukiin sorru. Ampulanssi pitäs kuttua, joka korijais sauvanheiluttajat pöpilään. Terrorisoivat tien ettei sovi kunnon ihimiset kulukemaan.
Miina:
- Manta hei! Laita sinä semmonen rollaattori siinä ei tartte huitua eikä tuu kulumia. Eikä naama mee ryppyseksi!
Manta: (tuohtuneena)
- Kompeilemmaanko alat? Minun eijoo pakko kuunnella tuommosta puhetta. (lähtee menemään ja tupisee)- Ainahan oon tienny että tuo Miina on tuulella käypä. Olokoon ja tehköön miten haluaa!
Miina: (huutaa Mantan perään)
- Kohta se Mantaki ostaa sauvat. On nämä niin hyvät kumppanit.
Kommentit