Minä olen poika Pohjanmaalta
pienestä pitäjästä,
en minä tiedä suruista
en pienestä ikävästä.

Minä se kuljen pitkin ja poikin
ja taloissa olen yötä,
mielelläni minä kahvit juon
mutta rakasta en työtä.

Minä se olen korea poika,
tytöt ne mun kaulassa riippuu,
kun minä matkaani jatkan taas
niin tyttäret murheisna liikkuu.

Minä se olen iloinen poika
en minä sure suotta
ilossain maailmaa kiertelen
minä ainakin sata vuotta.

En ole mammonaa kerännyt
enkierrä kunnian kukuloilla.
Vaan olenkin paremmin viihtynyt
tuolla alavilla soilla.

Kerran kun matkani loppuupi
ei kukat minun hautaani peitä
tytöt vain käyvät itkemässä
ja niitä on paljon heitä.