Oras nousi kauniina ylöspäin
jo pellon mä viheriöivän näin
niin voimakkaana se kasvoi vain
että olin jo aivan kummissain.

Tuo pelto oli aina mun silmissäin
joka päivä se kauniinpana vain näin
tuuli huojutti korsia hiljalleen
se kauneus satutti sydämeen

Vilja varttui kohta jo tähkään sai
oli päivä se niin kuin sunnuntai
ihastellen huomasin tähkäpäät
se sulatti sydämmestäni jäät.

Tuli myrsky ja raiskasi pellon sen
joka korren silpuksi murskaten
nyt itken kaivaten peltoain
miksi nähdä sen hävityksen sain.