VAPAUTEEN .

Miksi rintaani painaa ja ahdistaa,

miksi elämä on raskasta aivan.

Mua niin kovin elää haluttaa,

mutta tuntuu kuin hautaani kaivan.

Näkymättömät kahleet mua kahlitsee,

haamukalterit vangiksi vangitsee..

-

Tahdon vapauteen , tahdon elämän oman,

tämä vankila minut hengiltä syö.

Tahdon itsellein olon niin huolettoman,

jossa riita ja tora ei kasvoihin lyö.

Minä tahdon katkaista kahleeni kerran,

tahdon rakastaa itseäni sen verran.

-

Mikä katkaisee kahleet teräksen vahvat,

mikä poistaa kalterit tuomitun.

Mistä löytyy uuden elämän kahvat,

missä on olinpaikka suomitun.

Moneen kysymykseen minä vastausta vuotan,

parasta on varmaan jos itseeni luotan.

-

Itse katkaisen kahleet kaulaltain,

itse kalterit poikki sahaan.

Olen kyllästynyt vanki olemaan vain,

kyllästynyt valheeseen pahaan.

Onko oikein jos elämäni tuhotaan,

vain katkerat rippeet itsellein saan.

-

Nyt viimeinkin pääsin vapauteen,

kahleet kirposi kaulastani.

Minä kasvoin viimeinkin rohkeuteen ,

joka piinalle pisteen pani.

Valoisin mielin katson nyt eteenpäin,

on mulla nyt elämä edessäin.