OLJENKORSI.

Niin kauniisti nuokkuvat tähkäpäät, kullankeltainen korsi taipuu.

Tuuli hiljainen tähkiä tuudittaa, päivä syksyinen mailleen vaipuu.

Viljavainio kypsänä lainehtii, kuin kultana korret hohtaa.

Mieteissäni tuota katsomaan jään, muistoihin minun mietteet johtaa.

-

Minä muistan sen syksyn kaukaisen, kun sun kanssasi aikoja vietin.

Sinä olit niin kaunis ja suloinen, aina omanain sinua mietin.

Kuin oljenkorsi oli vartesi, kun sinut hellien syliini suljin.

Silloin onnenmaahan niin ihanaan , sinun kanssasi rakkaani kuljin.

-

Vilja kultainen huojui yllämme, kun me koimme onnen huuman.

Kauneutta en kuitenkaan tajunnut, tunsin vain sinun vartesi kuuman.

Minun huuleni , huultesi mettä joi, sydämet jyskytti samaan tahtiin.

Meidän vartemme yhtehen kietoutuivat, me luotimme rakkauden mahtiin.

-

Oljenkorreksi sinua kutsuinkin, olit tarkoitus mun elämälle.

Kuin hukkuva sinuun takerruin, etten vaipusi syvemmälle.

Yksinäisyyden syviin hetteisiin, missä kylmää on ja ikävää

Sinne missä ei valo loista, on vain pilkkoisen pimeää.

-

Joka päivä oli tuo pelto, meidän salainen lemmenpesä.

Ja tuntui kuin olisi sisällämme, ikuinen, ihana kesä.

Tähkät heiluivat, korret kultaiset, oli kulissit lemmenhuoneen

Sen tiesi meistä kumpikin, kohtalon, meille iloksi suoneen.

　

Tuli syksy ja vilja korjattiin, loppui meidän lempemme silloin.

Sinä lähdit minä taas yksin jäin , sua muistelin kaihoten illoin.

Ei tuntunut enää ollenkaan, että sieluni elänyt oisi

Oli sieluni syöksynyt syvyyksiin, kuinka siellä elää voisi?

-

Oi oljenkorteni ihana, minun ainoa rakkauteni.

Ainoastaan sinua muistellen, minun elämäni meni.

Samoin vielä huojuvat tähkäpäät, samoin kultainen korsi taipuu.

Samanlainen on yhä vieläkin, minun rinnassa luoksesi kaipuu.