itte kullekki Nyt onki aeka kattua miten maa makaa, vaen eikö se suo itelleen hetkenkää rauhaa. Maalla tarkotettaan tässä tarinassa loppaalisti koko pallua. Huolta ja murhettahan näenkin suureen palloon mahtuu aika suurija määrijä, Murheet on tietenki kovin erilaesia.Toesilla raskaampija toeset jaksaa kantaa höyhenpussisa iliman suurempija ponnistuksija.

Isot herrathan ne kantaa palakan eestä ne suuret huolet ja jos alakaa tökkimään heittää koko roskan päältäsä ja poestuu tuntemarromaan. Mutta kohta tilalla on toenen ja innosta korskuen ottaa huolirepun harteiilleen. Jotku pölijemmät jopa tappelee siitä että saesi vielä pikkusen lissää kantamista.

Niin ku tuolla Ranskassaki on kovä säpinä siitä kenen selekään reppu nostetaan. Ei taennu selevitä vielä. Ei oo ollu töllö aoki tännään. Puttiini se urheilumiehenä kaapasi ite repun pykälään ja vaohti on perkeleenmoesta. Pyssyykö muut vaohissa mukana.Senpä aeka näöttää.

Moni tavan tallaajaki se tuntuu raahaavan koko maaliman murheita muvassaan itkijen jopa maalimanloppua, joka varmasti tullee, tännään - huomenna -  milijoonan vuojen kuluttua, Aevan sama. Mutta voe se sitte ollakki melekosta tärinätä. Ei vaan taija mielensäpahoittajatkaan enää hoksata asijassa huumorija?.

Vaen mitäpäs tässä murehtimmaan. Aorinko paestaa ja kevä kohisee, purot solisee ja kollit volisee silimut turpuvaa ja ennen kuin huomaatkaan on elettävänä- synkeä syys!!!!!!!!!

***
Nyt on pikkusen notkijampaa kelijä. +5,1 näyttää mittari. Lämpenee vaymaan nopeasti. Akska kun paistelee pitkästä aokaa. Hyvää päivää!