KAKSI POEKAMIESTÄ.
Oli syksy joa alakanu paenostaa kun hoksasi Kihulan Kalle
että homma se tyhyjäkäöntijä käö jopa vieläpä senki alle
- Jottae helekatti pittää keksijä, ettei aevan pystyyn kuole
ettei viikatemies niittorauvalla noeta kintun-nilikkoja nuole.
Siinä naapuriosakkeessa asusteli se Santeri Janatuinen
kepin kansa se kävellä toekkaroe siltäki puuttu vakituinen
niimpä Kalle itekseen tuumasi: - Jos tuon Jallun mukkaan saesi
nii ei sitä tiijä, pentele vie! vaekka Kalle akan itelleen naesi.
Kalle ei ennää asijaa jahkaele, vaen kiiruhtaa Jallun kämppään
raohallisesti asijan esittää: - Elä yksikseen viinaa ämppää
jospa lähetään kahestaan kahteleen vaekka löyvetään vaemonpuolta
ei sullakaa sitte laesinkaa oesi liikkumisasijassa huolta.
Jallu kahtoo silimin haalakoen: - Käöttöpäevä paras on menny
enkä hameväjestä perusta, että matkaasi lähe minä en nyt
vaen jos kaveri oot niin voetaesiin ottaa pikkuset näkäräeset
tuossa kuistilla voetasiin harrastaa ei ennää häerihe makäräeset.
- Vaen naesentuskapa mulla on kato akan vielä meinaan ottaa
kun tuo kuntoki alakaa rapistuu, että tarvihtee yölläki pottaa
se vaemo hommelit hoetelee, ei tarvihe housuun päästää
ja muutenki akka evuksi on siinä siivouslaskuissa säästää.
Kommentit