VELKAA VELAN PÄÄLLE

Mökin isäntäväki jurnotti asemasotavaiheessa päiväkausia. Vain kaikkein välttämättömin puhuttiin. Mies kävi tavallista tiuhempaan ulkona hengittämässä raikasta happea palavan tupakkipötkyn läpi. Eukko osoitti kuohuvaa mieltään huonekaluja liikutellessaan. Toisinaan Mökin pirtissä kuului sellainen pauke, että pani epäilemään koska kurkihirsi putoaa.

Toisinaan mies selaili laskunippua. Taas kerran olisi arvottava mikä lasku saisi armon tulla maksetuksi. Mikä taas jäisi odottelemaan aikoja parempia.

Kauhulla Mies odotteli aina päivänpostin tuloa ja suuri huokaus helpotti, jos ei lehtien mukana ollut muuta postia.

Oli jo loppuviikkoa kun posti toi taas pari kannykkälaskua ja sähkölaskun karhulaskun jossa jo uhkaeltiin että kallis Forttumi heittää virtaamasta Mökin sähköä kaipaaviin vempaimiin.

Mies tarkasti oliko Eukko kommentointimatkan ulottuvilla ja huomasi tämän innolla tutkivan saamaansa kirjettä. Mies tunsi itsensä ilonpilaajaksi, mutta tilanteen vakavuuden huomioiden oli pakko sanoa asiansa.

- No niin! Tätähän minä pelkäsin. Forttumi aikoo katkoa piuhat jos ei laskua maksa. Ja monta muutakin laskua vaatii rahaa. Nuo riivatun kapulat ja televisijot vievät kaeken mitä irti saa. Niin ja ne saakelin Tupperit. Alappahan laskea seteleitä mulle näppeihin, että pysyn maksamaan laskut.

- Mistäpä niitä mulla rahoja? Ethän sinä mulle koskaa anna kun käöt maetotilit hakemassa.

- Hah! Maetotilit? Mitä ne sellaiset on? Saat olla hallelujaa, että niistä ei Tuppereihin repeä. Saat kyllä itse hommata rahat niihin säästöostoksiin. Pitäisi älytä jo ostaessa katsoa mihin raha riittää.

- Sinä et ollenkaan arvosta, kun minä yritän ostaa edullisesti. Luulisi tuon sinullekin kelpaavan melkein kahdensadan säästö? Eikö sinulla ole pienintä taitoa laskea miten säästää. Vanha totuus on, että säästettyä ei tarvitse maksaa.

- No kun olet niin säästänyt, niin maksahan tuo Fortumin sähkölasku. Säästosi siihen riittää. Muutama euro jää vielä kauppalaskuunkin.