9 ONKO VIINASTA APUAXXXXXXXXXXXXXXXXXX

Kulki Väinö korpitietä,

pientä polkua salolla,

vakavana murhemielin,

etsi tuskaansa tuketta,

matkaa luokse Korpi-Kustun

viinan keittäjän etevän.

-

- Pane viinaa kippoo viisi,

pistä pontikkaa pirusti!

Eipä poistu suuri murhe,

tuska hellitä tukala,

annoksilla pienoisilla

akkain määrillä tokene.

-

- Teenpä sulle tuhdit juomat,

panen tuikeat tujaukset,

lähtee tuska tuikkimasta,

murhe matkoihin menevi,

pahamieli mierontielle.

-

Meni Väinö järven luokse,

veden vierelle vaelsi,

istui suuren tammen alle,

aukasi pontikka putelin!

Otti huikat hirmuisimmat,

tömpsyt nappasi napakat,

veti vielä tuplat tuimat,

johan rinnassa rutisi!

-

- Oi sä viina, Luojan lahja,

unhoituksen tuot minulle,

annat lohdun murheessani,

tuskaa vaikeaa vähennät.

Viina viisasten on juoma,

nerot viinejä lipovat

kaljaa kiskoo tylsimykset,

kiljuun tyytyvät typerät,

vesi veltoksi tekevi,

maito lienee lapsosille.

Pontikassa tuskan loppu,

alkuna parhaimman elämän.

-

Ryyppäeli viinojansa,

alkoi tuntua hyvältä,

murhe häipyi rinnuksista

suru nauruksi repesi.

-

Nousi siitä seisomahan,

sitten hihkaisi pirusti,

vaimenivat luonnon äänet,

tuuli taukosi loputon.

Purki Väinö pettymykset,

kaiken kerralla kumosi.

-

Huusi Väinö, metsät raikui,

kaikki kalliot kumisi,

Ukko kuuli kunniansa,

miestä nöyryys ei nakellut:

-

- Kun en saanut rinnalleni,

omaa naistani nimetä,

otan suitset kourihini,

ohjaan laivani merelle,

jossa kaikuu kauniit soinnut,

kuuluu herkimmät sävelet.

Naisia en luoksein huoli,

surun tuottaa ne vakavan.

-

Kanteleen nyt kauniin veistän,

senkin entistä paremman,

laulan päivät pääksytysten,

yötkin soittelen somasti.

Uusi alku täytyy olla,

elo entistä parempi.