RATSULLE EVÄSTÄ

Runoratsulla lähen ajelemaan,

aeheita ihan tuoreita hakemaan.

Sitä kannustaa koetan korkeoksiin,

yritän saaha se uusiin aatoksiin.

 

Runoratsulla ajelen hilijalleen,

siivet suuret se laettaa levälleen.

Kavijoessa jo kivet kipinää lyö,

luujjaan sijon minä itelleni turvavyön

 

Kaikki on jo valamista seikkaeluun,

toki mielelläni siihen mukkaan tuun.

Ratsu korskuen vaohtiin rynnistää,

maanpinta kylymä niin kauvvas jää.

 

Runoratsuni huimasti minua vie,

sillä kova halu, kae korkeoksiin lie.

Ilimakuopissa pikkusen heilaottaa,

se vaen tiivistää uttuista tunnelmaa.

 

Runoratsuni siivet jo kannattavat,

ehkä sittenkin täöttyvät unelmat.

Alan sittenkin luottaa ratsuni voemaan,

kannustaa sitä haluan vaohtiin roemaan