MYRSKYISÄÄ

Eihän sitä tiedä koskaan tässä elämässä
mistä onkaan tulossa tai mihin lähtemässä
sattumalta seilailemme pienen venhon lailla
joskus myrky yllättää ja apua oot vailla.

Uppoaako pursi vaiko laineilla se pysyy
ponnistusta valtavaa se joskus kyllä kysyy
aallot ovat korkeat ja myrsky yhä yltyy
myrsky kauan raivoa sitten siihen kyltyy.

Tyynenä taas peilaileepi elonmeri aivan
onneksi se kaatamatta jätti vielä laivan
ehkä tyyntä riittänee aina siihen asti,
pursi ajaa karille - sen täyttää vesilasti.

Tuurilla kun seilaamme on vedet oudot aivan
lieneeköhän kunnossa luotaimet sun laivan
pohjakosketus on aina kovin paha juttu
enemmin tai myöhemmin se jokaisen on tuttu.

Niin on laulut laulettu ja viulut vingutettu
mitä tällä kaikella lie oikein saavutettu?
Elo oli kärsimystä joskus melkein tuskaa
tässä hiljaa lähestytään syksyn väriruskaa.