YHÄ VIELÄKIN

Yhä vieläkin muistiini palaa
poikasena kun ongittiin kalaa
vapana oli mutkainen paju
kalamies oli kuitenkin raju.

Karhulankaa me siimaksi saimme
pullonkorkin kohoksi haimme
nuppineulasta koukku ol vainen
syötiksi tongittiin lierukainen.

Siinä ongittiin lapset ja isä
joesta saatiin ruualle lisä
jota tahtoi niin niukasti olla
aina syödä ei saanut kunnolla.

Kuinka kauan on aikaa tuosta
on vuosikymmenet tainneet juosta
nyt ei tarvitse ongelle laisin
kaikki vuodet jos takaisin saisin.

Kaupantiskistä nyt ostan kalaa,
punalihaista, sitäpä en salaa
parempaa oli paistettu särki
silloin oli myös päässäni järki.

Nyt on järjenkäyttö jo ohi
vaikka pannussa paistuupi lohi
eipä kielelle kihoa sylki
Mielessä vain särjen hohtava kylki.