VÄHÄ MUISTELLA HALUVAN
Tuli tuossa mieleheni
aeka entinen, eletty,
takkaa vuosikymmenijen,
vanahae vaarijen ajalta.
Vähän muistella haluvan,
miten paesto päevä sillon
aena kuumasti kesäsin,
poutaa piisas pitkästikki,
saevat lämpyä viluset,
ilimat sillon suotusammat
Kasvo vilija niin sakia,
naoriit vallan mahtavia
potut suuriksi tulivat,
porkkanatkin paksummiksi,
oli valtavat sipulit,
kasvikset niin kaonihia.
Oli maeniot hevoset,
kuluki kuormat korkijammat
aevan heleposti perille,
ilima minkää särkymättä,
aena onnistu asiat,
tuuri seorasi mukana .
Lehemät lypsivät kovasti,
maeto, kermaa keltasena,
voeta leivällen rutosti,
ruvisleipää riittävästi.
Eipä tarvinnut potia
puutostauvinkaan tapasta,
vitamiinit terveelliset,
ruoka maenio sisälti.
Vasikat veny isoksi
härät häijyt valtaviksi,
liha palavaten parasta
makkaratkin makijoeta
sikkaa pannussa kärisi,
rasvaa syötiin säälimättä.
Kunto korkeelle kohosi,
miehet niinkun mettänkarhut,
naeset pulskat ja leviät,
pirtti täönnä lapsosija,
tyytyväesinä asuvat.
Toenen kiitti kumppania,
naapuriaanki suvatti,
piti aevan ystävänä,
yhenvertaesna vasiten.


Kuuluu aenaenen valitus,
kaekki laokkaa lääkärissä,
kellä koepija kivisti
joku tuskaa tussaroipi.
Suoneen pistetään piriste,
syyvää lääkkeet tutkimatta.
Naeset varsinki hukassa,
kaoneos teettää tyhmyyksijä,
silikoonilla tekevät
meijerisän mahtaviksi.
Entäpä miten sapuskat?
Laehuttavat lakkaamata,
aena kuitenkin kovasti
himottaapi kaekki herkut .
Hevosetkin vaen hupina,
karijat loppuu kaekkijalta,
kuuluu vaekerrus, valitus,
ilimatki on holtittomat.
Nuoret huutaen hätänä
viinaa vettää imeväeset,
kukkaan mistää ei välitä,
kaekki aevan kaaoksena.


Tässä muistelin vähäsen,
mietiskelin ittekseni,
noeta aekoja hyviä,
nykysiä kummempia!
Oesko kullannu eletyn,
aeka kaoniiks maalaellu,
muisti unhottaa ikävät,
katkeratki sattumukset.