- Noo! Miten seon nuin kiukkusen näkönen? Eikö siellä seoroessa saanukkaa uskonvahavistusta?

- Mitä sitä sijanpaskaa! Perkele ei niin hevillä luovu omistaan.

- Mitenkä niin, niihän nuo kovasti messusi että kämpille kuulu, vaekka matkaa on riskisti!

- Saahan se kuuluva, vaen kun se piru pani jonku sekottimen päälle. Ei menny asija perille, vaen mikä lie ollu? Meininki oli niin kamalaa, että kohtuuvella siihen kypsy. Pistin mopon keolan mökille päen.

- Johan on kumma! Mistä se tökki?

- Joka paekasta. Mummot läeski käsijään ja solokkasivat semmosta jota en tajunnu. Lienee ollunna joku kooti tae salakieli. Sei Ylitalon isäntä taijja tajuta selevää Suomija. Oli miten oli niin kamalaa oli kuulta. Ja ne isäntämiehen näköset saarnaajat silimät kiiluven katteli nuorija tyttöjä. Mikä lie ollu mielessä.

- Kaekenlaestahan sitton kuultu, minkä verran lienee tottuutta.

- SItäpä ei sanoneet. Liekkö ollu jottae salattavaa. Väkijä oli kyllä kun persun kokkouksessa!

- Eikö seo tottuus ja elämä meleko suosittu niissä piireissä. Minnen ees terentele semmossiin sakkiin. Parempi ite uskuva mihin uskoo, ruvisleipään ja pikään piimään.

- Niinpä tuo mulijahti mullaki taas oekijoelle raeteille.  Tuossa mopon päällä mietin, että turhaa touhuva seon alakaa hihhuloemaan. Kankija kieli ei semmossiin mökellyksiin taevu. Ja piruvako noeta menneitä vatvoo? On tehty mitä on pitäny. Kuka sen ossaa sanuva rupesko se synniksi vae kerräösikö pisteitä sinne Pietarin muistikirijaan.

- Mitä! Ookko sinä ees taijollaan ku hopiset kun saarnamies! Tuo eijoo hyvän eillä!

- Mitäpä hyvvää sitä meikäläesen eillä juoksenee. Yhtä helevettijähän tämä touhu on. Vituttaa niin saatanasti tämä mopoki, piikkijä tekkee tuluppaan ehtimisseen. Saa polovet ruvella rukkoella tämän tästä että suostusi käömään.

- Jaa, siksi se ilime on ku petolinnun perse. Vaen sehän elämä on kilivotteluva. Siitä se riemuksi muuttuu.

- Kyllä se sitte kun hajen keppana kopan ja annan riemun raekuva. Siellä salolla ei häerihe kettää vaekka kielillä puhhuu!

 

Uskoo myös -O-

-