TAIPALEELLA.

Huokaa tuuli, sadepilvet itkee,
kylmyys kolkko huokuu yli maan.
Lämpöä niin sielu odottelee,
mutta eikö kesä tulekkaan?

Harmautta näkyy kaikkialla,
yhtä harmaa sielunhuone on.
Mieli maassa, matkankulkijalla,
tyhjä tie on yhtä lohduton.

Taival raskas on nyt matkaajalla,
oottaa milloin päivä pilkahtaa.
Mutta kohta aivan kaatamalla,
sadekuuro ylleen lankeaa.

Tuuli kolkko kovemmaksi yltyy,
mistä löytää suojan matkamies.
Mistä yöksi lepopaikka löytyy,
jossa uinahtaakin voi, kenties.

Ehkä enkelit on turvanansa,
kenties joku suunnan osoittaa.
Ehkä joku kulkee kerallansa,
jolta voimaa matkallensa saa.

Eihän myrsky ikuisesti kestä,
koittaa vielä kesä ihanin.
Kiitos silloin nousee sydämestä,
kun on viimein kesä lämpöisin.