SÄITÄ

Viisaat itkee lämmintä säätä
tyhmemmät kynsivät kaljua päätä
kun eivät tiedä ketä nyt uskoo
taetaa ne herrat tuasennii fuskoo.

Nouseeko meret hukkuuko saaret
eikö ne pelastakaan sateenkaaret
sanovat kaari on merkkinä sen
että vedenpaisumus oli viimeinen.

Mutta kai tuotakin eppäellä soppii
maaliman raetilla jotakin oppii
mitään ei täällä milloinkaan varmaa
päivä välillä kirkas useinkin harmaa

Päivä kerrallaan kuluvat hukkaan
milloinka sitten ottavat mukkaan
sitä ei kannata pohtia kyllä
vaan pitää viimeseen, toivoa yllä.